tiistai 15. elokuuta 2017

Miltä tuntuu olla kotona? | Au pair -postaus

Tänään tiistai-iltana tulee viisi päivää siitä, kun mä saavuin kotiin Lontoosta viime torstaina. Toisaalta viisi päivää on mennyt supernopeasti, toisaalta on hassua ajatella, että mun paluusta on tosiaan vasta viisi päivää ja että viikko sitten mä ihan oikeasti olin vielä Lontoossa ja tein au pairin hommia. Nämä viisi päivää mä olen ottanut ihan vaan rennosti, nauttinut kotielämästä, nukkunut ja nähnyt ja tehnyt ja rentoutunut, ilman stressiä blogista tai yhtään mistään oikeastaan.

Ehkä hämmentävintä on se, etten mä ole menossa enää takaisin Lontooseen. Kesän aikanahan mä ehdin pari kertaa kotona käymään, joten tavallaan ehti jo tottua siihen että kotiin mennään, mutta sitten tullaan aina kuitenkin takaisin. Ehdittiin myös suunnitella niin paljon erilaisia juttuja, joita läheskään kaikkia ei tullut toteutettua, joten hassua on miettiä ettei niitäkään asioita pidä enää suunnitella.


Kaikessa hämmentävyydessään mä en kuitenkaan juuri nyt kaipaa Lontooseen tippaakaan. Päin vastoin, mä olen ihan yllättynyt siitä, miten ihanaa onkaan olla kotona. Olin unohtanut, miten kaunis kaupunki Helsinki on, miten ihania on valoisat, joskin jo vakaasti pimenemään päin menevät kesäillat ja kauniit auringonlaskut, miten täällä on oikeasti niin paljon puita, miten täällä on kesällä niin vihreää. Lontoossa ehti tottua brittimaisemiin, mutta kyllä tää Suomi-versio on niin miljoona kertaa parempi.

Heti kun astuin koneesta ulos, mulla oli vaan käsittämättömän hyvä olo. Tuntui tutulta ja turvalliselta. Lontoossa oli aina vähän varautunut taskuvarkaisiin ja liikenne hämmensi. Vaikka kaikkeen tottui ja ihan normaalisti mä siellä kuljeksin enempiä murehtimatta, oli aina jokin vähän outoa. Nämä on niitä asioita, jotka tajuaa vasta kun palaa takaisin ja kaikki onkin taas niin kuin pitää. Ehkä yksi suurimmista asioista on tietenkin se, että nyt mä oon ympärillä olevien ihmisten kanssa taas samaa porukkaa, sillä samalla levelillä jolla voi olla vaan, jos on kasvanut samassa ympäristössä ja kulttuurissa, sillä jossa ei ihmetellä pilkkimistä eikä juustohöyliä.

Mulla oli ikävä Helsingin metroa ja sitä, ettei sitä lippua tarvitse kaivaa ihan joka ikisessä välissä esiin. Mulla oli ikävä sitä, etten aina kassalla jäänyt tuijottelemaan miljoonaa oudon näköistä kolikkoa ja siksi aina maksanut seteleillä. Mulla oli ikävä sitä, että liikenteessä on järkeä, että autot ajavat siellä missä pitääkin ja että punaiset valot oikeasti tarkoittavat sitä, että nyt seisotaan paikallaan ja odotetaan. Mulla oli ikävä Helsingin keskustaa, miten kaunis se onkaan mukulakivikatuineen ja merenrantoineen! 


Tietenkin Lontooseen tulen palaamaan vielä monta kertaa. Se on edelleen entistä vahvemmin mun lempikaupunki koti-Suomen ulkopuolelta, ja löysin kesän aikana niin monta uutta lempparipaikkaa, joihin on pakko vielä päästä uudestaan käymään, puhumattakaan niistä ihanista ihmisistä, joita pitää päästä moikkaamaan. Mutta vielä varmemmin tiedän, että Helsinki on mulle se todellinen koti enkä ainakaan toistaiseksi halua täältä mihinkään lähteä. 

Tämän tekstin ilmestyessä mä olen yhdessä mun toisessa lempipaikassani, kummieni mökillä vihdoin nauttimassa niistä pakollisista kesän kohokohdista.Nyt blogi on ottanut myös vähän lomaa mun kotiinpaluun myötä, ja mun syksy on täynnä niin paljon kaikkea uutta ja jännittävää ja kerrassaan mullistavaa, että katsotaan minkä verran ehdin blogia ajan tasalla pitää. Au pair -sunnuntaitkin on nyt vaan au pair -postauksia, sillä niitä on luvassa vielä vaikka millä mitalla, mutta enää en halua ottaa paineita joka sunnuntaisesta au pair -postauksesta vaan kirjoitella silloin kun oikeasti tekee mieli. Erilaisia Lontoo- ja Englanti-postauksia on muitakin tulossa, ja mut tuntien ripottelen niitä varmasti vielä pitkälle syksyn mittaan. Ja kohta mä pääsen jakamaan teidänkin kanssa jotain superjännittävää, mikä on mun mielessä pyörinyt jo jonkin aikaa, iik!

Mutta nyt mä lakkaan kiusaamasta teitä, ja alan nauttia kesästä, joka mulla on vasta alkanut. ♥

Seuraa FacebookissaInstagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)!

4 kommenttia: