Jos metsään haluat mennä nyt

Mun mielestä yksi kesän parhaita puolia on metsä. Juurien ja oksien seassa kiertelyssä, maisemien ihailussa ja kesäisen luonnon sniffailussa on vaan jotain erityistä. Siinä, että saa tuntea epätasaisen maan jalkojen alla, vähän ninjailla puronuomien yli. Siinä, että katsoo ympärilleen ja toivoo, että silmillä voisi ottaa kuvia, vaikka toisaalta siinä hetkessä on niin helppo olla ilman mitään nykyaikaisia vempaimia. Linnun laulu, oravat puussa ja muuta sellaista perusshittiä. Kyllä te kaikki suomalaiset tiedätte, mitä mä tarkoitan. Metsää.

Sunnuntaina me käytiin iskän ja hänen vaimonsa kanssa vähän metsässä käppäilemässä. Kissa kulki valjaissa (ja aika paljon myös sylissä, kun menosuunnasta ei aina päästy yksimielisyyteen), kun kuljettiin koskenviertä tai poimuilevia metsäpolkuja. Tota pikkukisua (jonka muuten saatatte muistaa täältä!) on niin ihana pitää sylissä, kun pitää päästä nopeasti eteenpäin ettei eksytä matkasta! Niin, ja onhan tuo aika kuvauksellinen höpönassu :3 Onneksi vain oli kamera mukana!

Millainen merkitys tällaisilla luontoretkillä on teidän kesään?

Kurkistus Narniaan #2 : Pitsiä ja raitaa

Vaatekaapin läpikahlaus jatkuu mekkopuolella! Reilu viikko sitten käväistiin yhdissä valmistujaisissa (onnea vielä Cesca!), ja totta kai käytin tilanteen hyväksi ja kaivoin kaapista ihanan juhlamekkoni, jota olen saanut vain kaksi kertaa aikaisemmin käyttää siskoni häissä ja ysin päättäreissä. Ehkä olin piirun verran juhlavampi kuin muut (lukuunottamatta mun ihania, aivan liian isoja ja valuvia sukkahousuja), mutta kun kerran sai olla prinsessa, niin mähän olin! Kuvista ei nyt ihan parasta selkoa mekosta saa, mutta menkööt nyt tällä kertaa ;)

Juhlien jälkeen kävin vaihtamassa vaatteet, kun lähdettiin käymään Itiksessä. Päälle osui mun Tallinnasta ostamani unelmamekko, jota olin monta päivää käyttänyt putkeen ihan vaan koska voin. Siitä on todellakin tullut mun rakkausmekko, ja odotan että säät taas lämpenevät sen verran, että sitä pääsee taas käyttämään vaikka töissä!

Ensimmäinen asu: Mekko ja kengät Halonen

Toinen asu: Mekko Bershka // Neule H&M //Kengät Converse (laivalta) // Kassi SIBIS

Kumpi asu on enemmän teidän mieleen? Miltä nämä asupostaukset ovat tähän mennessä teistä vaikuttaneet?

Toukokuu tiivistettynä

Koska toukokuu oli niin älyttömän hiljainen blogikuu, ei ihan hirveästi tullut täällä blogissa kerrottua. Koska niin paljon on jäänyt pimentoon, mitä teidänkin kanssa haluaisin jakaa, tiivistän mä nyt edellisen kuukauden tapahtumat tähän yhteen postaukseen, kännykkäkuvien kautta. Huomenna sitten taas Narnia-postauksen vuoro, stay tuned ;)

Toukokuu alkoi totta kai vapulla, herkuilla ja huiskuilla ja simalla ja munkeilla ja vähän nyt kaikella. Käytiin herkuttelemassa hienossa ravintolassa, ja yhden koulupäivän jälkeen mut yllätettiin ihanalla maailman herkullisimmalla Arnoldsin hasselpähkinä-maitosuklaadonitsilla! <3

Toukokuussa kokkailin herkullista pekonipastaa (kiinnostaisiko resepti?), sain vihdoin uuden ihanan kameran, Olympus OM-D E-M5:sen, kuvailin Kaislan kanssa kirsikkapuiden keskellä ja heräsin yllättävän virkeänä neljältä maanantaiaamuna ja lähdin ihanien koulukavereideni kanssa Pariisiin!

Pariisissa otin muun muassa uusia Instakuvia, ihastelin Orsayn museon suurta kellotaulua, kävin katsomassa vähän lisää taidetta ja ostin uudet arskat! B)

Lopulta pitihän sieltä Pariisistakin kotiin tulla, mutta mikä olisi parempi tapa viettää ankeaa sateista lauantaiaamua kuin tehdä ihanaa aamupalaa, Reissumiestä sulatejuustolla, savulohella, kurkulla ja punasipulilla! Myöhemmin kävin vanhalla koulullani ja näin hemaisevia kuvia itsestäni kolmosluokkalaisena, ja illalla taistelin psykologian muistiinpanopäiväkirjan kanssa. Ja ilman muuta valmistelin uutta blogimuodonmuutosta!

Toukokuun lähetessä loppuaan kävin vielä seurakunnan kustantamana Lintsillä, taiteilin ruoalla, huomasin, että metsä todella on vihreämpää rajan toisella puolella (Espoossa, jos tarkkoja ollaan), ja seurasin innoissani Euroviisuja Whatsapp-kisakatsomon seurassa. Ohjelmaan kuului muun muassa viisubingo ja virallinen pisteidenlasku, joskin meidän tulokset hieman erosivat "todellisen viisukansan" järjestyksestä.

Koeviikon vapaapäivät käytettiin äidin kanssa hyväksi ja lähdettiin Tallinnaan pariksi yöksi shoppailemaan. Siellä muun muassa ostin (äiti osti mulle) ihanan nallecollegen ja vielä ihanamman raitamekon, kauhistelin erittäin positiivisesti mun hiuksien pituutta (otin selvästi myös paljon peiliselfiejä) ja nauroin haljetakseni hotelli-illalliselleni. Siis kokonainen kana! Sitä oli muovivälineillä (äidin) kiva lähteä setvimään :'D

Paluumatkalla laivassa söin ihanan lohivoileivän. Loppukuuhun mahtui vielä vähän lisää donitseilla herkuttelua, äänitystä legendaarisella Finnvox-studiolla, mansikoita ja mansikanmakuista lasten juhlajuomaa Pirates Of The Caribbean -pullossa juhliessamme pienimuotoisesti Kaislan synttäreitä (ja säätäessämme koko päivän blogini kanssa), ja upeasti onnistuneet huulipunat eräissä valmistujaisissa, joiden asuista lisää huomenna!

Tätä päivää on ainakin piristänyt metsälenkit pikku kisun kanssa, ja vanhojen kunnon ranskantuntien muistelut parhaiden kavereiden kanssa Whatsappissa. On se vaan ihana välillä jutella rakkaiden kanssa, vaikkakin vain Whatsappin välityksellä!

Ihanaa uutta viikkoa teille kaikille <3

Follow us on Instagram, Facebook and Ask!

Pariisissa, day one

Oltiin siis muutama viikko sitten koulun ranskanlukijakakkosten sekä ihanien ranskan- ja psykologian opettajiemme kanssa Pariisissa neljä päivää. Ja voi, kun ne olivat ihanat neljä päivää! Jotenkin kuvittelin totta kai, ettei neljässä päivässä ehdi paljoakaan tehdä tai nähdä, mutta todellisuudessa jo ensimmäisen päivän jälkeen oli fiilis, että tällä reissulla on tullut tehtyä ja nähtyä! Se tarkoittaakin sitä, että kuvia on ihan simona, ja neljä päivää tarkoittaakin neljää erittäin kuvapainotteista postausta täällä blogin puolella! Nyt siis meidän eka päivä rakkauden pääkaupungissa, saa nähdä, milloin päivä kaksi tulee!

11.5. Herätys neljältä. Lähtö viiden jälkeen, tapaaminen lentokentällä 5:45. Onneksi herätys ei ollut niin kamala, vaikka yöunia olikin takana vain se reilu viisi tuntia. Kamat oli pakattu, passit tallessa ja hyvillä mielin päästiin lähtemään. Lentokoneessa otinkin sopivasti sellaiset muutaman tunnin torkut. 

Perillä kohteessa lähdettiin junailemaan ja metroilemaan kohti hostelliamme. Päästiin lopulta maan pinnalle, ja voi että. Pariisi oli niin kaunis! Puut upeassa kukassa, ihanat talot ja kaikki niin hienoa. Lämpöä siinä kymmenen aikaan aamulla mukavat kakskytäviis (27? en muista), ja siitä vielä ehti lämmetä. Vaihdettiin vaatteet hostellilla ja lähdettiin katsomaan nähtävyyksiä. 

Lounastimme kauniissa Latinalaiskorttelissa, ja söin aivan ihanaa kanasalaattia hunajalla ja saksanpähkinällä, rakkautta! Otimme järjettömän paljon kuvia Panthéonin edustalla (jonne oli maksuton pääsy vain täysi-ikäisiltä, wtf?), käyskentelimme (ja pompimme) Luxembourgin puistossa ja kurkkasimme Sorbonnen aukionkin. Kävimme Notre Damessa, laitoin hiluja kolehtiin (ties mihin katolinen kirkko ne keksii käyttää), ja nakitin Emman ottamaan musta kuvia, kun väsähdin kirkon edustalle (ihania kuvia muuten, kiitos Emmuli <3). 

Pitkän päivän jälkeen jäätiin syömään kauniin aukion laidalle. Söin tonnikalapastaa (enkä edes tykkää tonnikalasta, what? :'D), mutta pakko myöntää, että Tarun Frutti di Mare -pastan mustekalaset olivat parempia :( Ja mikä parasta. Tiedättekö sen tunteen, kun menette jätskikiskalle, ettekä millään osaa valita, mitä makua ottaisit? Tai olet valinnut kolme ihanaa makua, joita haluaisit kokeilla, mutta rahat riittää vain kahteen? Tuolla aukiolla (ja ympäri Pariisia), oli ihana jätskipaikka, jossa maksoit annoksestasi sen mukaan, minkä viidestä eri koosta valitsit. Tuohon kippoon, minkä kokoisen ikinä valitsitkaan, sait valita niin montaa makua kuin vain ikinä halusit! Joten vajaalla viidellä eurolla sain toiseksi pienimpään kippoon oikeasti aika paljon niin pähkinä- ja suklaajäätelöä kuin mango- ja vadelmasorbettiakin. Ja oli hyvää, aitoa rakkautta! Joten jos ikinä menette Pariisiin (ehkä noita on muuallakin maassa, who knows), suosittelen ehdottomasti tuota paikkaa. En mä sen nimeä kyllä muista. Hyvää oli silti.

Syötyäni lähdin hostellille, kun muut jäivät vielä nauttimaan Pariisin illasta. Kävin suihkussa, otin kaiken irti ihanasta wifistä ja painuin nukkumaan. Huoneessa olevien kahden kerrossängyn yläpunkilla ei ollut laitoja ollenkaan. joten koska mä en muutenkaan ole kovinkaan innoissani yläsängyistä, eikä muutkaan siihen halunnut mennä, siirsin patjan lattialle juuri ihanan ranskalaisen parvekkeemme eteen, ja hyvin siinä nukkui! Katsotaan sitten seuraavassa postauksessa, mitä seuraavana päivänä tapahtui...;)

Kurkistus Narniaan #1 : Kukkamekkoja ja kirsikkapuita

Muistatteko, kun puhuin joululomalla toteuttavani maailman suurimman asupostauksen, jossa esittelisin kaikki omistamani vaatteet? Jep, kuulostaa aika isolta hommalta. Myöhemmin totesin, että tollaisen postauksen toteuttaminen olisi äärimmäisen työlästä, eikä kukaan sellaista jaksaisi lukea. Joten plan b: ihan yksinkertaiset asupostaukset. Pienellä twistillä.

Asetan itselleni haasteen, postaussarjan nimittäin. Joka viikko julkaisen asupostauksen jostain uudesta (siis aikaisemmin blogisarjassa näkymättömästä) asusta. Tavoitteena on saada näin julkaistua jokainen vaatekappaleeni täällä blogissa. Kuulostaako jännältä? Sitä se varmasti onkin!

Aloittakaamme siis tästä. Olimme tosiaan Kaislan kanssa äitienpäivänä Roihuvuoren japanilaisessa puutarhassa kuvailemassa kirsikankukkien keskellä. Asu oli siihen sopiva, kukkasia ja vaaleanpunaista. Ehkä joku vaaleanpunainen röyhelömekko olisi sopinut miljööseen paremmin, mutta mulla ei ikävä kyllä ole sellaista (vielä, köhköh!).

 

Mekko H&M // Neule äidin vanha // Sukkikset kaapin pohjalta // Kengät Anttila // Takki Stockmann

Voi, kun tuolta kirsikankukkien keskeltä saimme aivan ihania kuvia (kiitos Kaislalle, joka siellä kameran takana jaksoi olla vaikka mä en millään saanut poseerauksistani tarpeeksi), niin vaaleanpunaista ja keväistä ja tyttömäistä <3 Joku teräväpäinen saattoikin huomata, että tuolla kuvauskerralla saimme tosiaan bannerikuvankin otettua! Kaisla ei oikein ymmärtänyt, miksi halusin että oksat menisivät mun naaman edestä, ettei mua näkyisi ollenkaan, mutta mun mielestä toi on supercool kuva, lukuunottamatta talven jäljiltä vähän kuollutta ruohoa ja epämääräisiä taustalla olevia olioita joita myös ihmisiksi kutsutaan. Ei sillä että niissä nyt mitään vikaakaan olisi!

Ja tuo mekko, joka periaatteessahan nyt tämän koko postauksen pointti oli. Sen mä olen ostanut itselleni seiskaluokan keväällä, eli neljä vuotta sitten! Ja neljä vuotta vaatteesta on tässä iässä paaaaljon. Ja pakko se nyt on vaan sanoa, että tykkään tosta ihan kamalasti, vaikka se aika niukka onkin. Nyt tuo vakkarimekkonen on tosin saanut aika kovan kilpailijan, mutta siitä sitten lisää ensi viikolla ;)

Mikä on teidän vanhin vielä käytössä oleva vaatekappale? Entä mitäs ootte mieltä tällaisesta postaussarjasta tavallisten asupostausten sijaan?

PANCAKE PALACE

Pancake Palace on täällä! Vielä saattaa ulkoasu hioutua hieman ynnä muuta ynnä muuta, mutta tässä tämä nyt on. Kiitos Kaislalle, joka antoi mun tämän kaiken toteuttaa koneellaan, koska omallani se olisi ollut täyttä tuskaa (ja joka alkoi piiiikkuisen hermostua, kun väsäsin banneria kolmatta tuntia kasaan)! Nyt muuten huomaa, kun ei ole pitkään aikaan erityisen ahkerasti kirjoittanut, että tuntuu vähän jäiseltä tää homma. Mutta no worries, kyllä tämä tästä alkaa taas sujua, kunhan vauhtiin päästään. Illalla saattaa tulla vielä uutta postausta, jos töiden ja kuoroharjoitusten jälkeen vielä jaksan, ja tulevina päivinä, viikkoina, kuukausina tulee niin Pariisi-postauksia kuin alkaa täysin uusi postaussarjakin! Niin ja kaikkea muuta kivaa lisäksi, totta kai.

Joku tässä kyseli multa, kun blogimuutosta suunnittelin, että miksi Pancake Palace? Mikä vika siinä mun vanhassa All you need is imaginationissa oli? Vastaus: se ei vain tuntunut omalta. Se kuulosti jotenkin tylsältä ja persoonattomalta. Kun joku kysyi mun blogin nimeä, kerroin sen vähän häpeissäni. "Joo mun blogilla on tällainen tylsä massanimi". En sano, että se olisi ollut huono, en itse vaan pitänyt siitä.

Ja niin, miksi sitten Pancake Palace? Joskus kun mietin potentiaalisia nimiehdokkaita, tuli mulle mieleen pancake. Kun olin pieni, mun serkku sanoi mua joskus Pannariksi, Sanna-pannari. En tietenkään tykännyt siitä yhtään, mutta jotenkin se on jäänyt mieleen. Pancake kuulosti jotenkin todella hyvältä, iskevältä ja mieleenpainuvalta. Enää piti keksiä joku, mihin se sopisi. Liian monia vaihtoehtoja pyöriteltyäni päädyin muotoon Pancake Palace (no kidding!). Koska sitähän tää on, mun palatsi. Mä kirjoitan täällä mun omasta elämästä ja omista asioista. Tämä on mun näköinen, ja voin tehdä tästä just sellaisen, mitä mä itse haluan. Mä hallitsen täällä.

Toivotan teille kaikille nyt ihanaa kesää, ja toivottavasti pääsemme viettämään ihania lukuhetkiä yhdessä!

Pancake Palace on nyt myös Facebookissa! Käykääpäs heittämässä tykkäys, tulen sinne päivittelemään paljon lisämatskua, jakamaan postauksia ynnä muuta sellaista! Lisään Facebook-linkin myöhemmin myös tuohon sivupalkkiin, kuten myös Bloglovinin ja uuden blogisivuston, Blogipolun linkit, teknisten ongelmien vuoksi se ei vielä ole onnistunut.