Viime viikolla tuli kuluneeksi vuosi mun viimeisestä luennosta lähiopetuksessa. Vuonna 2020 kolmas opetusperiodi päättyi helmikuun viimeisellä viikolla, tuolla viikolla mulla oli vielä kaksi luentoa ja yksi tentti. Maaliskuun ensimmäisellä viikolla oli taukoviikko, jonka vietin rennosti kotona siivoillen, tentteihin lukien ja kavereiden kanssa hengaillen. Nukuin aamuisin pitkään ja söin joka päivä lounasta yliopistolla. Maaliskuun toisella viikolla alkoi nelosperiodi ja mun viikon ainoa luento oli peruttu muistaakseni opettajan jonkun menon takia. Myöhemmin tuolla viikolla koko yliopisto siirtyi etäopetukseen.
Ja näin ollaan nyt jatkettu vuoden verran, eikä loppua vähään aikaan näy. Viime kevät oli aika pehmeä lasku koko hommaan. Mulla ei tosiaan ollut enää tuossa vaiheessa muita kursseja tai luentoja kuin kandin proseminaari, eli olisin joka tapauksessa opiskellut enimmäkseen kotona itsenäisesti. Proseminaariluennot sovellettiin nopealla aikataululla etäkaavaan, ja tavallaan luentokeskusteluista tuli jopa rennompia, kun voitiin joustaa tavallisista aikatauluista.
Syyskuussa alkoikin sitten täysipäiväinen etäopiskelu. Neljästä kuuteen luentoa viikossa oman tietokoneen ääressä. Opettajien monologeja, yhteistä keskustelua ja breakout roomeja vaihtelevalla menestyksellä.
Olenkin sanonut jo aikaisemmin, mutta mä olen loppujen lopuksi todella tykännyt etäluennoista ja tottunut tähän uuteen normaaliin todella nopeasti. Musta on kiva, että voin aamulla rauhassa syödä aamupalaa ja valmistautua samalla kun seuraan luentoa. Zoom-puheluiden aikana mä piirtelen, meikkailen, kokkailen, neulon sukkia, siivoan ja teen vaikka jos mitä. Mikki ja kamera kiinni ei tarvitse pelätä häiritsevänsä ketään ja pystyy itse keskittymään paremmin, kun ei tarvitse vain istua hiljaa paikoillaan. Eikä mun tule edes selailtua puhelinta juuri tunneilla, kun puuhailen kaikkia muita juttuja. Voisin siis sanoa, että keskityn jopa paremmin näillä etäluennoilla.
Tässä vaiheessa olen tosiaankin tottunut niin täysin tähän uuteen etäilyyn, etten osaa edes kuvitella paluuta vanhaan malliin. Saa tosin nähdä, ehdinkö enää ikinä pääsemään luentosaliin opettajien lurituksia kuuntelemaan. Ensi vuonna on suunnitelmien mukaan mun viimeinen opiskeluvuosi, ja Helsingin yliopisto on jo ilmoittanut järjestävänsä syksyn opetuksen ensisijaisesti etänä.
Välillä kaipaan mahdollisuutta päästä vaikka kirjastoon pänttäämään omaa neljää seinää karkuun, ja viimeistään nyt on saanut huomata, miten suuri helpotus Unicafen lounaat ovat olleet. Ja siis onhan se oikeasti sääli, jos koko loppuopiskeluaika menee etänä, siinä vaiheessa etäilyä olisi ollut melkein puolet koko yliopistoajastani. Olen lukenut ja kuullut paljon muiden opiskelijoiden kokemuksia, joilla ei ole yhtä positiiviset fiilikset tästä kaikesta ja voin olla todella kiitollinen, etten koe oman mielenterveyteni tai opintojeni kärsineen tästä muutoksesta. Voin kuitenkin kuvitella, miten eri aloilla tai esimerkiksi peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa tilanne on konkreettisestikin aivan eri.
Koen, että meillä opettajat ovat onnistuneet ottamaan tämän erikoisen tilanteen huomioon ja luomaan toimivia ratkaisuja etäluentojen järjestämisessä. Sovelletaan, käydään paljon yhteistä keskustelua ja pidetään jaloittelutaukoja luentojen keskellä. Ja siis mun luonteelle on ihan parasta, ettei enää tarvitse jännittää ja stressata viittaamista, vaan on täysin okei ja jopa suositeltavaa vaan spontaanisti ryhtyä puhumaan, kun keksii jotain sanottavaa.
Mä olen viime aikoina kirjoitellut enemmänkin tästä etäopiskeluarjesta ja yliopisto-opiskelusta ylipäätään, ja olette ilmeisesti tykänneet! Jos teillä on joku näkökulma, josta tahtoisitte lukea, otan mielellään ideoita toteutukseen!
Opiskeletko sä tällä hetkellä etänä? Miten sä olet sopeutunut muutokseen? Entä miten teidän opettajanne ovat pärjänneet?
Kuvissa talven vakkariasu! Marraskuussa ostettu uusi talvitakki, jota suunnittelin käyttäväni lämpimämmillä talvikeleillä mutta joka on pitänyt läpi talven ja paukkupakkastenkin lämpimänä, uusi iso ja pehmoinen collegepaita, joka on päällä monta kertaa viikossa, ja vanhat kengät, joista pohja lähtee irti ja jolle vihdoinkin sain muutama viikko sitten ostettua korvaajat.
Niin ja psst..! Huomenna sunnuntaina olen mukana ONL:n Insta-livessä puhumassa nuorten vaikuttamismahdollisuuksista. Jos kiinnostaa, tule seurailemaan @onlry1943-kanavalle kello 17.30.
Lue myös:































