Silti pieni auringonpilkahdus aina välillä onnistuu herättämään mussa sen syvässä unessa olevan (sohvalla telkkarin edessä makaavan) ulkoilijan. Ihan niin kuin keväälläkin kerroin, tänään tullessani Kelan toimistolta takaisin kouluun päin (eikä ratikkaa tai bussipysäkkiä näkynyt mailla halmeilla) sain yhtäkkiä ajatuksen kävellä takaisin koululle. Aurinko paistoi, ei ollut kovinkaan kylmä plussan puolella, raitis ilma tuntui hyvältä hengittää.
Ihan niin hullu en kuitenkaan ollut, että olisin kävellyt seitsemän sentin koroissa puoltatoista kilometriä. Kävelin kuitenkin seuraavalle ratikkapysäkille, otin seiskan sijaan kutosen, ja kävelin sen sata metriä pidemmän matkan. Nyt olen taas sisällä, kuoriutuneena talvikerrastostani, villasukat jalassa istun tietokoneella, kiireessä kirjoitan tätä ennen tunnin alkua. Vanhan koulun tunkkaisessa sisäilmassa haikailen tuota ihanan raikasta joulukuun syystalvista raitista ilmaa. Ja vaikka väsyttää ja on nälkä, niin oli se aika mukavaa.
Follow me on Instagram: sannalovesfood
Ask me anything: ask.fm/ssssanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti