sunnuntai 24. joulukuuta 2017

SEURAAVA JOULU PIKKU VELMUN PERHEESSÄ osa 2 + ARVONNAN VOITTAJA | PANNARIKALENTERI 2017 LUUKKU 24


Tässä se nyt on, vuoden 2017 joulukalenterin viimeinen luukku, ja jouluaatto. Ensimmäiseksi haluan kiittää teitä kaikkia, jotka olette jälleen mun kalenteria seuranneet, jättäneet mahtavia kommentteja ja jakaneet ideoita puolin ja toisin. Teiltä on tullut tähän joulukalenteriin tänä vuonna lähes kaksisataa kommenttia, ja noista jokainen tosiaan osallistui arvontaan, joka polkaistiin käyntiin joulukalenterin ensimmäisessä luukussa ja johon teillä oli aikaa osallistua yksinkertaisesti kommentoimalla joulukalenteripostauksiin eilisiltaan asti. Musta oli ihana käydä vielä eilen läpi teidän kommentteja, ja huomata kuinka monta ahkeraa seuraajaa ja kommentoijaa teidän joukossanne on, iso iso kiitos teille! Tällä kertaa arvonnan ja pienen joululahjan voitti ihana Elli, laitan sulle viestiä tässä aaton aikana vielä tulemaan! 

Perjantain luukussa nähtiin tosiaan mun teidän kommenttien pohjalta kirjoittamani joulutarinan ensimmäinen osa, joka jäi taas aika jännään kohtaan. Katsotaan, mitä seuraavaksi kävikään. Ja tosiaan jos haluatte vielä käydä kurkkaamassa, mitä kaikkia kommentteja tämän tarinan ideointiin olikaan heitetty, ne löytyvät kaikki täältä!


Tarinan ensimmäinen osa täällä

Pikku Velmu tuijotti piparimuruilla muodostettua viestiä. Se oli selvästi hänelle osoitettu, eikä hän uskonut naapurin lasten olevan sen takana. "Tapaa minut ullakon ikkunan luona." Mitä ihmettä se tarkoitti?

Hetken pohdittuaan Velmu tajusi, että hänellä oli vain yksi asia tehtävissä: ainoa keino selvittää viestin tarkoitus oli noudattaa sitä. Niinpä hän livahti takaisin portaisiin ja ylös ullakon oven raosta sisään. 

Pikku Velmu ei ollut käynyt ullakolla sitten viime joulun - lapsia ei sinne yleensä päästetty -, mutta kaikki näytti melko samalta edelleen. Muutama laatikko oli kadonnut tai vaihtanut paikkaa, ja koinsyömä sohva oltiin vihdoin viime keväänä heitetty roskiin. Hän katseli ympärilleen ja näki sen, mitä oli etsinytkin: vanha maja, jonka taakse hän oli viime jouluaattona piiloutunut, kökötti yhä suuren ikkunan edessä. Velmu juoksi ullakon poikki niin vinhaan, kuin vaan pienistä jaloistaan pääsi.

Hieman hengästyneenä hän katsoi ikkunasta ulos ja säpsähti. Vaikka olisihan hänen pitänyt viimevuotisen jäljiltä osata arvata, ettei hän yksin siellä olisi. Jälleen hän varovasti avasi ikkunan, ja kysyi: "Kuka sinä olet?"

Hänen vastassaan seisoi pieni, vain hieman Velmua pidempi tonttutyttö. Hänen ruskeat hiukset olivat kahdella monimutkaisella palmikolla, ja kädet oli työnnetty punaisen samettimekon taskuihin. Siinä hän seisoi, Velmun edessä, toisen kerroksen ikkunan takana.

"Miten sinä teet tuon?" Velmu kysyi, ennen kuin tyttö ehti edes vastata.

"Tonttuna olemisessa on puolensa", tyttö vastasi tyynesti. "Olen Aletta. Sinä olet Pikku Velmu?"

"Olen kyllä", Velmu vastasi edelleen hämillään. "Tonttu, siis joulupukin tonttu?"

Aletta tuhahti. "Petteri oli oikeassa, taidat olla välillä vähän hidastajuinen. Löpinät sikseen. Tarvitsen apuasi, Velmu."

Pikku Velmu ohitti kommentin, jonka hän ainakin tulkitsi loukkaukseksi. "Onko jotain tapahtunut? Onko Petteri kunnossa? Entä pukki?"

Aletta ryhtyi selittämään tarinaa. "Joulumuori on vuosia ollut tyytymätön siihen, kuinka pukki aina aattona ottaa ja lähtee ja muori jää yksin kotiin odottamaan. Niinpä tänä vuonna hän halusi tulla mukaan lahjojenjakomatkalle kartanlukijaksi. Tässä kohtaa tarina on minulle vähän epäselvä, mutta ilmeisesti joku lahjoista oli kontissa räjähtänyt. Ja sinähän tiedät Petterin: se säikähti pahanpäiväisesti. Puolet lahjoista putosi kyydistä, samaten kuin muorin kartta. Muori on muutenkin aikamoinen säheltäjä, ja nyt pukki on päätynyt Borneolle eikä osaa sieltä tulla enää takaisin tänne. Hän pyysi minua apuun, minulta kun löytyy ratkaisu pulmaan kuin pulmaan." Aletta hymyili hieman jopa omahyväisesti. Velmu ynähti itsekseen. "Pukki kertoi, miten olit pelastanut joulun viime vuonna, joten minun oli pakko tulla sinun luoksesi."

Pikku Velmu kävi mielessään läpi juuri kuulemaansa tarinaa. "Mitä minä siis voin tehdä nyt auttaakseni pukkia?"

"Onko sinulla karttapalloa?" Aletta kysyi. "Sellaista, johon saa valon sisälle palamaan."

"Ööh, olen nähnyt meillä joskus sellaisen. Voin käydä katsomassa." 

Pikku Velmu ei ihan ymmärtänyt, miksi tonttu tarvitsi nimenomaan karttapalloa ja miksi sen oli pitänyt tulla tänne asti sellaista hakemaan. Mutta Velmu teki työtä käskettyä, ja pian palasikin takaisin ikkunan luo ison, vihertävän karttapallon kanssa.

"Toivottavasti tämä käy. Tarvitsetteko jotain muuta?"

"Tämä on aivan täydellinen," Aletta vastasi. "Ja älä huoli, minä hoidan tämän tästä eteenpäin. Kiitos tuhannesti, Pikku Velmu. Pelastit meidät taas."

"Mitäpä minä en pukin puolesta," sanoi Velmu puolestaan myhäillen.

"Nähdään ehkä vielä joskus. Ai niin, minun oli tarkoitus antaa tämä sinulle," sanoi Aletta, ja kaivoi taskustaan pienen pitkulaisen paketin. Hän ojensi sen Velmulle. "Tämä antaa naapurin lapsille vähän tekemistä, auttaa heitä rauhoittumaan."

Velmu avasi paketin ja katsoi sieltä paljastunutta lahjaa ihmessään. "Saippuakuplia! Toimiiko tämä varmasti?" hän kysyi ja nosti katseensa, huomatakseen vain olevansa jälleen yksin. Noh, Pikku Velmu ajatteli itsekseen, kai minä vielä kerran voin joulun koittaa pelastaa.

*

Ihanaa jouluaattoa teille kaikille ♥

4 kommenttia:

  1. Onnea Ellille voitosta! Tosi hyvä lopetus tarinalle. Ihanaa joulua!♡

    VastaaPoista
  2. Oiii jesjes tää oli niin ihana yllätys!<3 Kiitos vielä niin paljon😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha ihanaa että sain noin innostuneen voittajan! ❤❤❤

      Poista