MITÄ PAKATA MUKAAN PITKÄLLE LENNOLLE

Okei ihan ensiksi, mä en meinaa uskoa, että meidän lähtöön on enää kaksi päivää! Kahden vuorokauden kuluttua me ollaan lentokoneessa kohti New Yorkia. Me lennetään Norwegianilla, joten meillä on välilaskut molempiin suuntiin. Sekä mennessä että tullessa meillä menee matkaan aikaa siis noin 12 tuntia, joista 10 istutaan koneessa. Aina pitkiin lentoihin valmistautuessani yksi tärkeimmistä asioista mulla on suunnitella, mitä pakata mukaan käsimatkatavaroihin.

Pitkillä lennoilla korostuu käsimatkatavaroiden tärkeys, sitä kun kymmenellä tunnilla tarvitsee kaikennäköistä viihdykettä. Mä etenkin olen sellainen, etten koneessa pahemmin saa nukuttua edes pitkillä yölennoilla, enkä muutenkaan jaksa yhden viihdykkeen parissa kovin pitkää pätkää putkeen viettää. Onneksi mulla on reilusti kokemusta lentomatkustuksesta niin lähelle kuin kauas, ja olen oppinut, mitä just mun kannattaa pakata mukaan, jotta matka olisi mahdollisimman miellyttävä. Spoiler alert, kymmenen tunnin lento on loppupäästä ihan täyttä tuskaa joka tapauksessa, käytitpä ajan miten tahansa. Kuitenkin, jos jollain teistä on lähestymässä reissu jonnekin kauas, tai vaikka lähellekin, halusin esitellä, mitä mä oikein pakkaan mukaan käsimatkatavaroihin.

Jos teissä lukijoissa on tottumattomampia lentomatkustajia, kerrataan alkuun käsimatkatavaroiden ohjeistukset. Suurimmalla osasta lentoja saa ottaa mukaan yhden käsimatkatavaran. Tämän yhden isomman käsimatkatavaran lisäksi saat ottaa erillisen käsilaukun. Mulla esimerkiksi on saattanut käsimatkatavaroissa olla mukana reppu ja pieni matkalaukku, jos en ole reissuun ottanut ruumaan mentävää matkalaukkua ollenkaan. Käsimatkatavaroiden painorajoitukset ovat kuitenkin aika tiukat, joten hirveän paljon kamaa ei viralllisesti saisi ottaa mukaan koneeseen. Käsimatkatavaroissa sallittujen nesteiden määrä on rajoitettu, eivätkä teräesineet ole lainkaan sallittuja.

Nykyään mulla on lähes aina lentokoneessa mukana pikkulaukku ja reppu. Tulevalle New Yorkin reissulle mä otan mukaan vaaleansinisen Hullareilta ostamani A+moren pikkulaukun, sillä se on pikkulaukuksi ihan järjettömän tilava. Pikkulaukussa mulla kulkee mukana tärkeimmät: passi, lentoliput, lompakko  ja puhelin. Lisäksi mulla on siellä nenäliinoja, varavirtalähde ja latausjohto sekä ponnareita. Myös kynä on hyvä olla mukana, kun ainakin Jenkkeihin matkustaessa pitää vielä koneessa täyttää tullilomakkeita. Tästä kuvasta puuttuu vielä kuulokejakaja, jonka avulla siis yhteen laitteeseen voi liittää useammat kuulokkeet. Tämä on superkätevä väline juuri lentokoneeseen, jos vaikka kaverin kanssa haluaa yhdessä katsoa leffaa tai kuunnella musiikkia. Mä en ole omaani vielä ehtinyt testata, kun vasta tätä reissua varten sain ostettua, mutta ehdottomasti tulee mukaan. Pikkulaukkuun pakkaan siis tärkeimmät asiat, joiden on hyvä olla helposti käden ulottuvilla.

Reppuun puolestaan pakkaan kaiken isomman sekä sellaiset asiat, joita en välttämättä koneessa tarvitse, mutta jotka on hyvä olla käsimatkatavaroissa joka tapauksessa mukana. Mulla on pitkillä lennoilla aina mukana tietokone, ja tälläkin kertaa mun on tarkoitus tehdä koulujuttuja koneessa. Reppuun tulee myös tietenkin kamera, kuulokkeet, kirja, laturit, vesipullo, villasukat, hygieniatarvikkeet ja vaihtovaatteet. Koska turvatarkastuksen läpi ei saa tuoda nesteitä, ja lentokentän vesipullot maksavat maltaita, on meillä aina mukana tyhjät vesipullot, jotka on kätevä käyttää lentokentän vessassa ennen lähtöä. Myös etenkin välilaskullisilla lennoilla on hyvä varautua siihen, ettei matkalaukku välttämättä seuraakaan heti perässä. Siksi reppuun kannattaa pakata vaihtovaatteet, hammasharja ja muut mahdolliset asiat, mitä ehdottomasti tarvitset perille päästessäsi ja seuraavana päivänä. Mulla on aina mukana myös kasvopyyhkeitä ja rasvaa sekä käsidesiä. Mä lisäksi tykkään kantaa mun huulipunat käsimatkatavaroissa, vaikken lennolle meikkaakaan. Mulla on aikaisemmin mennyt jotkut huulipunat huonoksi ruumassa, enkä tahdo ottaa murusteni kanssa sellaista riskiä enää, nyyh! Hiusharja on ihan ehdoton, ja aurinkolaseja tarvitaan viimeistään kohteessa. Lisäksi yksi ihana lisä koneeseen, joka kuvasta jäi pois, on niskatyyny. Me vasta viime kevään Thaimaan-reissulle hommattiin niskatyynyt mukaan, mutta kyllä ne tekevät pitkästä lentomatkasta huomattavasti mukavamman! Tykkään lennolle ottaa myös jotain omaa syötävää, suklaa ja pähkinät toimivat hyvänä naposteltavana.

Mulla rehellisesti sanottuna menee lentomatka todennäköisesti musiikin kuunteluun ja leffojen katseluun koneen mediapalvelusta. Mutta ainakin olen varautunut niin, että mulla on mahdollisuus esimerkiksi tehdä koulutehtäviä tai lukea kirjaa, jos mua niin huvittaa. Näiden lisäksi koneeseen voisi ottaa mukaan esimerkiksi korttipakan tai värityskirjan, jos tykkää niiden parissa puuhastella!

Mä mietin, jos tekisin toisen postauksen siitä, mitä pakkaan mukaan matkalaukkuun New Yorkin reissua varten. Kiinnostaisiko teitä mahdollisesti sellainen, ja pari vinkkiä siihen, mitä kaupunkilomalla voisi tarvita?

Aijai, enää kaksi päivää! Mä en malta odottaa ♡

Mitä sä tapaat pakata mukaan lentomatkoille?

Tsekkaa myös, miten valmistautua pitkälle lennolle.

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

KEVÄT

Mulla oli suunnitteilla tälle päivälle noin miljoona eri postausvaihtoehtoa, mutta tämä tänä aamuna ottamani kuva kiilasi suoraan kärkisijoille. Mä tiedän, että joku siellä vieläkin tahtoo vängätä vastaan, vielä parin upean aurinkoisen viikon ja sulavien asfalttien jälkeen. Mutta tämän aamun lämpömittarin lukemalle on paha enää kääntää selkäänsä: olemme saapumassa kevääseen.

Voi kevät, kevät, kevät. Mä en voi tarpeeksi painottaa, miten paljon keväinen sää ja etenkin auringonpaiste vaikuttaa mun mielialaan, virkeyteen ja energiatasoon. Aurinko yhdistettynä lämpöön on todellinen lottovoitto. Mä kävelin tänään ulkona aurinkolasit päässä ja meinasin paahtua kevyttoppatakissani, ja muistin viime keväänä kirjoittamani postauksen:

"Kun aamulla lähdin kouluun kumppareissa, otin iltapäivällä ehkä vähän uhkarohkeasti kevättakin ja tennarit kaapista, ja jopa nilkkasukatkin! Vähän pelotti lähteä ulos nilkat paljaana ja vielä kotieteisessä seisoessani pystyin tuntemaan epämiellyttävän vedon, mutta ulkona ei enää tuntunut missään!" 

Tuon tekstipätkän olin kirjoittanut fiiliksissä siitä, että ulkona oli huimat neljä lämpöastetta, ja pystyin vetämään tennarit jalkaan ensimmäistä kertaa talven jälkeen. Tuo postaus on julkaistu huhtikuussa. Ihan hullua ajatella, että tänään, 25. helmikuuta, lämpömittari näytti jo seitsemää astetta, kadut ovat lähes lumettomat, ja mulla on tennarit jo toista päivää putkeen jalassa. Otin selfieitä aurinkolasit päässä, ja salilla (jep, mä käyn edelleen salilla, tästä lisää myöhemmin!) laitoin virallisen kevätalbumini, Avril Lavignen Goodbye Lullabyn, soimaan. 

Me lähdetään perjantaina New Yorkiin (!!!), ja mä tiedän, että kun kahden viikon päästä sieltä palataan, voi täällä meitä odottamassa olla joko samanlaiset ihanat kevätkelit, tai täydellinen takatalvi ja puoli metriä luntaa ja loskaa. Mutta mua ei kiinnosta, enkä tällä hetkellä anna sen mahdollisuuden haitata mua tippaakaan. Nyt mä aion varastoida itseni täyteen ihkaoikeaa kevättä, koska se nyt vaan sattuu olemaan ihan paras asia just nyt.

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Hyvästi Pannariblogi

Postaus tehty yhteistyössä Zonerin kanssa: oma domain saatu Zonerilta blogiyhteistyön myötä

Mulla on takana bloggailua tässä vaiheessa yli kuusi vuotta. Kuusi vuotta mä olen teille tänne kirjoitellut, jakanut kuvia, kertonut tarinoita ja päästänyt teidät osaksi elämääni. Kuuden vuoden jälkeen voisi luulla, että olisin jo jonkin sortin puoliammattilainen, mutta todellisuudessahan mun blogini on edelleen pieni ja kodikas yhteisö, johon toivottavasti on kaikkien helppo tulla ja jossa tekin viihdytte. 

Tällä viikolla mä otin kuitenkin yhden askeleen lähemmäs hieman ammattimaisempaa (nauran täällä itsekseni tuolle sanalle, minäkö ammattimainen?) otetta ja suuntaa. Mulla on nimittäin vihdoin oma domain! 

Domain ei ollut koskaan asia, jota olisin vakavissani harkinnut omalle kohdalleni. Mä olin tyytyväinen pitempään osoitteeseen ja blogspot.fi-päätteeseen. Se oli merkki turvallisesta Blogger-kodista ja tykkäsin siitä. Osoitteen alkuosa toimi myös täydellisenä lempinimenä blogille, ja ihanasti olen nähnyt, miten muutkin ovat rennosti ottaneet Pannariblogin osaksi sanavarastoaan.

Kuitenkin kun Zonerilta otettiin muhun yhteyttä ja mulle tarjottiin yhteistyön merkeissä ikiomaa domainia, mä en nähnyt syytä kieltäytyä. Mä olen huomannut, että jopa kaltaisteni pikkubloggaajien keskuudessa oma domain on nykyään sääntö eikä poikkeus, ja meitä blogspot-päätteellä bloggaavia oli enää kourallinen säkissä. Kieltämättä myös ajatus lyhyemmästä osoitteesta, jota kännykällä näpytellessä ei kuluisi puolta ikuisuutta, ei tuntunut erityisen vastenmieliseltä.

Hieman oli haikeaa luopua Pannariblogista osoitteena, ja jopa harkitsin ottavani domainiksi osoitteen pannariblogi.fi. Se olisi ollut söpö ja selvän suomenkielinen osoite, josta olisin kovasti tykännyt. Itse blogin nimeä en kuitenkaan ole muuttamassa, ja teidän nykyisten ja tulevien lukijoiden kannaltahan on kaikista helpoin ratkaisu, että osoite on sama kuin blogin nimi. 

Mä olin todella tyytyväinen Zonerin kanssa työskentelyyn, mun sähköposteihin vastattiin lähes aina ennätysvauhtia, jopa minuuttien sisällä, ja heidän valmiin ohjeistuksen avulla mun oli äärettömän helppoa asentaa domain käyttöön omatoimisesti yhden junamatkan aikana. Joten jos siellä on kanssabloggaajia, jotka ovat harkinneet (tai viimeistään tämän postauksen myötä alkavat harkita) omaa domainia, mä täysin sydämin suosittelen Zonerin puoleen kääntymistä. Domainhaun kautta pystyt kätevästi tsekkaamaan, onko sun miettimä osoite vapaata riistaa, ja varaamaan sen itsellesi. Mä itse tosiaan sain domainini yhteistyön kautta, mutta esimerkiksi domain viideksi vuodeksi kaikkine kuluineen maksaa 75 euroa, jolloin vuosi- tai kuukausihinta jää hyvin pieneksi (vertauksena esimerkiksi Netflixiin saat viidessä vuodessa kulutettua 600 euroa, hui!).

Tässä samalla päätin hieman myös piristää blogin ulkoasua. Mitään suurta muutosta ei jälleen ole tapahtunut, mutta pieni freesaus aina piristää ainakin omaa fiilistä. Toivottavasti viimeistään kesällä päästään sen verran kuvailemaan, että saan kokonaan uuden kuvan banneria varten, haha! 

Eli tiivistettynä, pannariblogi.blogspot.fi on nykyään pancakepalace.fi! Vanhalla osoitteella edelleen löytää perille, eli kaikki vanhat linkit toimivat eikä tämä vaadi teiltä mitään toimia, nyt mulla on vaan vähän kompaktimpi ja helpommin muistettava osoite. Mä päivittelen tässä uutta osoitetta myös someihini kunhan muistan, mutta onneksi tosiaan vanhakin edelleen toimii.

Siispä, tervetuloa taas askeleen kehittyneempään Pannariblogiin! Ja niin, ei se Pannariblogi taida kuitenkaan koskaan mihinkään hävitä, vaikkei enää sitä osoiterivillä luekaan. Mitä te olette mieltä tästä muutoksesta? ♡

Psst..! Jos kiinnostaa blogin nimen tarina ja se, miten tästä blogista tuli Pancake Palace, siitä lisää löytyy täältä!

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Miten muokkaan blogikuvani - muokkaamaton vs. muokattu

Hyvin iso osa blogin pitämistä on valokuvaus. Mä en ole tainnut kertaakaan blogihistoriani aikana julkaista täällä muokkaamattomia kuvia. Yleensä kyse on ihan pienestä valojen, varjojen ja värien hienosäädöstä, mutta joskus mäkin innostun editoimaan vähän rankemmalla kädellä. Mä en koe olevani mikään mestarivalokuvaaja, ja kuvanmuokkauksessakin menen matalan kynnyksen ilmaisohjelmilla ja kokeilen, mikä tuntuu hyvältä. Multa ei siis kannata varsinaisia neuvoja lähteä kyselemään, koska todennäköisesti vain nolaisin itseni siinä selitellessä. Mäkin olen kuitenkin vuosien mittaan muodostanut ne omat kuvanmuokkausrutiinini, jonka läpi suurin osa mun julkaisemista kuvista menee. Ennen kaikkea tämän postauksen idea on näyttää, miten huimasti parhaimmillaan kuva muuttuu muokkausprosessin aikana näiden ennen-jälkeen kuvien avulla.

Muokattu Valokuvat-sovelluksella

Ensimmäinen kuva julkaistu alun perin täällä, toinen täällä

Mä käytän kuvanmuokkaukseen kolmea eri sovellusta kuvasta ja haluamastani lopputuloksesta riippuen. Selvästi eniten käytän ihan vain Windowsin omaa Valokuvat-muokkausominaisuutta. Mun valokuvaajakaverini nauroi mulle, kun kerran esittelin mun kuvanmuokkaustapojani, mutta tällainen yksinkertainen kaava sopii mulle ja mun tarpeisiin. Suurimmassa osassa tapauksista mä en halua kuvieni erityisesti näyttävän muokatuilta, ja editoidessa yksinkertaisesti lisään kuviin eloa lisäämällä valoa, varjoja, kontrastia, värikylläisyyttä, selkeyttä ja useimmiten hieman lämpöä. Näissä kuvissa ei yleensä huomaa suurta eroa, mutta lopputulos on kuitenkin hieman edustavampi ja blogiystävällisempi. Joskus saatan tälläkin sovelluksella hieman leikitellä, ja värikylläisyyden ja lämpötilan lisäämisen lisäksi laitankin miinuksen puolelle. Villiä, eikö? Ennen kaikkea tykkään tämän sovelluksen helppoudesta, kun voi kuvia selaillessa aina hyvän kuvan kohdalla klikata "Muokkaa", ja jälkeenpäin taas jatkaa siitä, mihin jäi.

Muokattu Adobe Photoshop Expressillä

Ylempi kuva alun perin täältä, alempi täältä

Joskus mä kuitenkin haluan todella leikkiä ja taiteilla kuvilla, ja silloin tarvitsen vähän järeämpiä keinoja. Tällöin mä käytän Abode Photoshop Expressiä, joka on siis perinteiselle Photoshopille ilmaisvaihtoehto. Mä latasin tämän sovelluksen ekaa kertaa muistaakseni pari vuotta sitten, mutta silloin se ei pahemmin tarjonnut mitään lisää tuohon Windowsin sovellukseen verrattuna, joten en siihen jossain vaiheessa enää palannut. Nykyään se on kuitenkin ihan eri luokkaa kuin aiemmin, ja mä saan sillä todella paljon aikaiseksi omat taitoni huomioon ottaen. Photoshop Expressissä on laaja filtterivalikoima ja monipuoliset editointivaihtoehdot ainakin näin ilmaisohjelmaksi. Täällä mä pääsen leikittelemään kunnolla kuvien kanssa ja kanavoimaan luovuuttani, eikä kuvien ole jälkikäteen enää millään tavoin tarkoitus näyttää "luonnollisilta". Mä tykkään tosi paljon siitä jäljestä, mitä tällä saan aikaan, ja monet tällä sovelluksesta muokkaamistani kuvista ovat ihan mun lemppareita. Tietenkin joku Lightroom tai Photoshop olisivat ihan mahtavia saada joku päivä käyttöön, mutta näin aloittelijalle tämä sopii vielä ihan hyvin.

Ylempi kuva muokattu Valokuvat-sovelluksella, alun perin täältä

Alempi kuva muokattu Pixlrin puhelinsovelluksella, alun perin täältä

Blogiin tulevat puhelinkuvat muokkaan puolestaan yleensä sitten kännykän Pixlr-sovelluksella. Myös tässä sovelluksessa on monipuolinen filtterivalikoima (ylläolevaan kuvaan oon käyttänyt sanna-nimistä filtteriä, haha!), joskin mun tyyliin sopivia suht neutraaleja filttereitä voisi olla enemmänkin. Tässä sovelluksessa on ehdottomasti puutteita ja esimerkiksi vinjetointia jään kaipaamaan, mutta mä tykkään siitä jäljestä, mitä saan tällä puhelinkuviini aikaan. Tämä on ilmainen, monipuolinen ja helppo käyttää, enkä mä enempää siltä voikaan vaatia!

Näistä kuvista näkee hyvin sen monipuolisen skaalan, miten mä blogia varten kuvia muokkaan. Kaikista tyypillisimpiä esimerkkejä ovat nuo kaksi kuvaa musta, joissa tosiaan ei ihan suuria ihmeitä tapahdu, eikä jälkimmäinenkään versio näytä varsinaisesti mitenkään erityisen muokatulta. Musta on hauska kuitenkin aina vertailla näitä ennen-jälkeen-kuvia, ja huomata, että kyllä sitä ainakin omasta mielestä aina on onnistunut ihan positiivisen muutoksen saamaan aikaan!

Mä voin niin kuvitella teidät kaikki etevämmät valokuvaajat naureskelemassa ja pudistelemassa päitänne. Valokuvaus on ehdottomasti yksi ala, jolla haluaisin kehittyä. Onneksi mä olen näillä vähäisillä taidoillani kuitenkin ihan hyvin pärjänny tähänkin asti!

Mikä näistä muokkauksista oli sun lemppari?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Tällaisista aamuista mä tykkään

Sunnuntai, 10.2.2019, 12.25

+2. Sataa. Kiitos joo ei.

Ulkona tuoksuu raitis ilma. Autiosta kaupungista voisi kuvitella, että olisin aikaisinkin liikkeessä, kun vielä puolenpäivän aikaan on keskustassa hiljaista. On märkää, mutta mukavan lämmin: olo on raikas, mutta päätä ei palele ilman pipoa. Tyhjillä kaduilla on helppo väistää autoilijoiden jalkakäytävälle roiskimat lätäköt. Mulla on päällä samat kengät, farkut ja talvitakki kuin melkein joka päivä viime kuukausina, mutta tänään tykkään jotenkin erityisesti asustani. Mulla on takana kunnon yöunet puhtaissa Muumi-lakanoissa ja siistissä kodissa sekä herkullinen pieni aamupala, edessä rauhallinen vapaapäivä ja lounastreffit äidin kanssa.

Tällaisista aamuista mä tykkään.

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Kuka olisi uskonut

En minä ainakaan. Koko ikäni mä olen vihannut liikuntaa. Mä olen inhonnut urheilua, kuntoilua, kaikkea mihin liittyy fyysisiä aktiviteetteja lapsesta asti. Tarhassa en koskaan tykännyt mennä ulos, koulussa liikuntatunnit olivat pelkkää tuskaa ja kidutusta. Ja aina jos yritin jotain jopa innoissani ja avoimin mielin, olin kuitenkin aivan täyspaska (nimimerkillä sain yläasteella tukiopetusta kärrynpyörien tekoon).

Kyllä mä olen vuosia miettinyt, että pitäisi alkaa kuntoilla enemmän. Oman hyvinvoinnin, terveyden ja jaksamisen vuoksi. Että vanhana ei olisi niin huonossa kunnossa. Että saisi kehitettyä kehonhallintaa joka auttaisi laulamisessa. Että en hengästyisi joka kerta portaat kotiin kiivetessäni tai että jaksaisin juosta enemmänkin kuin sata metriä putkeen. Olen saanut kuntoiluspurtteja, tehnyt vatsalihaksia joka ilta pari viikkoa putkeen, käynyt kesäiltoina metsälenkeillä tai aloittanut aamun seitsemän minuutin hikitreenillä ja palkinnut itseni pekonilla. Aina kironnut, miten tämä on niin kamalaa ja miten ihmeessä ihmiset tähän pystyvät, ja huomannut lipsuvani ja herännyt neljää kuukautta myöhemmin sängyn pohjalta Netflixin äärestä.

Pari viikkoa sitten rakas ystäväni, lähes yhtä urheilullinen luonnostaan kuin allekirjoittanutkin, aloitti saliharrastuksen. Ja tänään, tänään mä lähdin hänen mukaansa. Aloitettiin päivä reilun tunnin kuntosalitreenillä, hän opasti minua eri laitteiden käyttöön ja minä tuskailin pienimpien mahdollisten painojen kanssa. Pukuhuoneesta lähtiessä tuntui, ettei jalat kanna, ja loppupäivä oli yhtä tuskaa ja uupumusta. Yhtään ei helpota tieto siitä, että siinä missä tänään väsyttää, huomenna sattuu.

Mutta mä aion jatkaa. Nyt mulla on hyvä mahdollisuus käydä salilla, lähellä ja suhteellisen edullisesti, ja ennen kaikkea kaveri jonka kanssa kärsiä. Mua ei yksin saisi salille (ainakaan tässä vaiheessa) vielä kirveelläkään, mutta nyt on tarkoitus opetella ja rakentaa rutiinia. Lähtötavoitteena olisi pyrkiä käymään tästä eteenpäin aina näin maanantaiaamupäivisin salilla (koska miksi ei hankkia lisäsyitä inhota maanantaita), ja mahdollisesti kasvattaa käyntejä kahteen viikossa, jos satun innostumaan. Motivaationi tukemiseksi ja innostuksen kasvattamiseksi suunnitelmissa on New Yorkista etsiä uusia, syötävän söpöjä urheiluvaatteita, jotta salille alkaa tehdä mieli lähteä ihan jo että saa laittaa ne päälle.

Kaikista todennäköisintä on, että tämä harrastus jäi tähän yhteen kertaan. Mutta hei, toivossa on aina hyvä elää, ainakin hetken.

Onko täällä muita liikunnanvihaajia, jotka ovat aloittaneet saliharrastuksen?

Liity lukijaksi tästä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)