keskiviikko 13. tammikuuta 2021

Kesä toimittajana: Mitä opin osana valtakunnan suurinta viihdemediaa

Ai että mä rakastan yllä olevan kaltaisia sanaleikkejä. Kuten viimeistään vuosikatsauksesta kävi ilmi, mulla kävi niin hyvä onni, että pääsin viime kesäksi kesätöihin Iltalehden viihdetoimitukseen ja jatkamaan hommia tarpeen mukaan kesän jälkeenkin. Nyt kun mulla on reilu puoli vuotta takana unelmatyötä toimittajana, tahdon tulla blogiinkin jakamaan fiiliksiä ja ennen kaikkea mitä tämä työ on mulle opettanut. Millaista on siis kesätyö Iltalehdellä ja millainen työnantaja Iltalehti on kesätoimittajalle?

Disclaimer: Vaikka mun virallinen nimike taitaakin olla monimediatoimittaja, en ole puolivuotisen työurani aikana päätynyt vielä kertaakaan (varsinaisesti) kameran taakse. Nämä ystäväni kesällä ottamat otokset toimivat vain mahtavana kuvituksena tälle postaukselle.

Ihan ensimmäisenä mun arvostus ja kunnioitus toimittajia ja media-alan ammattilaisia kohtaan on kohonnut taivaisiin. Tätä työtä tehdään tunnollisesti, omistautuneesti, kaikki kivet kääntäen ja ennen kaikkea lukijaa palvellen. Tässä tietenkin on eroavaisuuksia eri medioiden ja toimijoiden välillä, mutta koen, että Iltalehdellä otetaan suuren valtakunnallisen median vastuu todellakin tosissaan. Jokainen linjaus perustellaan, jutuissa käytetään rohkeutta ja luovuutta, ja esimerkiksi turhia klikkiotsikoita vältellään. Mä olen todella ylpeä ja kiitollinen, että saan olla osa tällaista kokonaisuutta.

Erityisesti haluan ylistää tässä viihdetoimittajia ja viihdemediaa ylipäätään, sillä se tuntuu olevan yleisesti kaikista aliarvostetuin uutismedian ala. Viihdetoimituksessa me saadaan kuitenkin todella luoda suhteita ihmisiin, käsitellä tärkeitäkin aiheita ja myös viihdyttää. Kevyemmät uutiset eivät missään nimessä ole yhtään huonompia eikä jokaisessa jutussa tarvitse käsitellä painavaa asiaa. Viihdetoimittajana saa tuoda iloa ihmisten päivään, ja esimerkiksi vuonna 2020 koen keveille viihdeuutisille olleen todella tarvetta.

Viihdetoimittajan työ myös vaatii aivan erilaisia ihmissuhdetaitoja kuin moni muu median ala. Siinä missä uutistoimittaja soittelee poliisille ja muille viranomaisille, taitava viihdetoimittaja luo henkilölle turvallisen ympäristön avautua kenties itselleen aroistakin aiheista. Mä olen tyytyväinen mun tekemiin haastatteluihin, mutta tämän uskon ennen kaikkea olevan taito, joka kehittyy ajan ja kokemuksen myötä.

Iltalehden viihdetoimittajana olen oppinut, miten suomalainen media eroaa ulkomaisista (ja miten suuria eroja kotimaistenkin medioiden käytännöissä saattaa olla), kuinka itsenäistä tämä työ saattaa parhaimmillaan olla, kuinka samaan aikaan seurata kolmea televisio-ohjelmaa, uutisoida niistä ja suunnitella puhelinhaastattelua (en suosittele), kuinka olla itse hiljaa ja antaa toisten puhua hahhah, kuinka käyttää erikoisen modernia mikroa ja kuinka selättää testintekotyökalu, jonka jokainen työkaverini on mulle ainakin kertaalleen kironnut.

Ennen kaikkea olen oppinut, että mä pärjään. Mua pelotti hypätä näinkin isoilta vaikuttaviin kenkiin, kun en koskaan ollut media-alan töitä aiemmin tehnyt. Mulla kuitenkin on paljon kokemusta kirjoittamisesta ihan jo kahdeksanvuotisen blogiurani kautta, vahva kielitaito ja kyky kirjoittaa sujuvaa ja ymmärrettävää kieltä (joita suomen kielen opintoni ovat luonnollisesti vahvistaneet), ja suhteellisen hyvä tuntemus suomalaisesta viihdekentästä. 

Olen onnistunut yllättämään itseni, miten nopeasti kaikki on tullut tutuksi ja miten nopeasti löysin tehokkaita rutiineja omaan työntekoon sekä oman tyylini kirjoittaa uutistekstejä. Ehkä tämä kaikki kertoo siitä, että (viihde)toimittajuus ei ole ala, jonka voi yksinkertaisesti opetella kirjoista. Olen myös päässyt hyödyntämään omia kiinnostuksenkohteitani ja omaa tietämystäni, ja kesällä musta tulikin epävirallisesti Iltalehden virallinen kuninkaallistoimittaja. Eilen puolestaan käytin muutaman tunnin vapaapäivästäni spontaanisti kirjoittaakseni näkökulmatekstin Marko Hietalan Nightwish-erosta (nyyh), sillä jos joku aihe on mulle tuttu, niin Nightwish. Mä en koskaan osannut kuvitella itseäni nimenomaan viihdetoimittajana, mutta kun ajattelen niitä asioita, joita aikoinaan haaveilin toimittajana tekeväni, on se juuri tätä. 

Mulla on mun toimittajanura vielä ihan lapsenkengissä, ja toivon, että saan jatkaa tällä tiellä pitkään, oppia lisää ja kehittää ammattitaitoani. Pakko vielä mainita tähän, että ehkä yksi Iltalehden parhaista asioista on sen työporukka ja ilmapiiri. Mä olen saanut ihan mahtavia vinkkejä työkavereiltani ja koen, että mut otettiin kesällä upeasti vastaan. Vaikka olin jopa kesätyöläisten joukossa kenties koko talon nuorin ja kokemattomin, en ole koskaan joutunut vähätellyksi tai epäillyksi. Muhun on luotettu ja mua on tuettu. Itse olen taas pyrkinyt tekemään joka tilanteessa parhaani, ottamaan jokaisen uuden ja pelottavan haasteen vastaan ja rohkeasti kysymään silloin, kun en tiedä. Olen tahtonut ottaa aloittelijana asenteen, että tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan, eikä se onneksi ole vielä koskaan pettänyt.

Mulla tulee mieleen niin paljon kaikenlaista, mitä voisin aiheesta vielä sanoa, mutta ehkä tässä on nyt tarpeeksi yhteen postaukseen. Mä pidin tosiaan loppuvuoden töistä taukoa ja mulla on viikonloppuna eka vuoro kahteen ja puoleen kuukauteen. Vähän jännittää, minkä verran asiat ovat unohtuneet, osaanko enää keksiä otsikoita tai meinaako joku tekninen asia pudota muistista. Ainakin eilen totesin työkonetta avatessani pitkän tauon jälkeen autuaasti unohtaneeni salasanani, ja tänään toimistolle käymään lähtiessä jouduin palaamaan rappukäytävästä takaisin kotiin hakemaan avaimia. Ehkä kaikki kuitenkin palautuu mieleen, toivotaan niin!

Musta olisi todella mahtava puhua mun työstä ja työpaikasta lisää teille toisessakin postauksessa. Jos siis sulle tuli mieleen joku aihe tai kysymys, josta mielellään kuulisit, jätä alle kommenttia (tai viestiä Instagramiin), niin vastaan siihen tulevassa postauksessa. 

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

Liity lukijaksi tästä!

sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Vuosikatsaus 2020

 Aiemmin ilmestynyt jo vuoden 2020 parhaat ja luetuimmat postaukset sekä Instagram-katsaus 2020.

TAMMIKUU

Vuosi 2020 alkoi rennosti kotona hengaillen. Kävin kaverin kanssa ensimmäistä kertaa kurkkaamassa Triplan kauppakeskuksen ja nautin upeasta talviauringosta! Täyttä lomaa joululoma ei kuitenkaan ollut, kun yhden oppimispäiväkirjan deadline oli vielä tammikuussa. Ennen opintojen alkua ehdin ihan rauhassa lomailla onneksi muutaman päivän, jolloin nappasin junan ja vietin viikonlopun Tampereella ystävän luona. Kierreltiin kaupunkia ja tapitettiin Netflixin You-uutuussarjaa. Toi sarja oli niin sairas ja koukuttava, katsottiin koko eka kausi tuon viikonlopun aikana ja kotona aloittelin toista kautta, mutten yksinäni enää pystynyt sitä sen enempää jatkamaan.

Kuun puolessavälissä palattiin sitten arkeen. Käytiin matkamessuilla ja kauhistelin tulevan kevään aikatauluja, kun oli miljoona kurssia ja tenttiä ja kandi siihen päälle. Yhden viikon ajan myös kuvasin kaikki ateriani ja loppukuusta jaoin yhdessä vuoden suosituimmista postauksista, mitä oikein syönkään viikon aikana. Kävin viimeisiä kertoja salilla kuukausien tauon jälkeen, kun mun vuoden salikortti oli vanhenemassa. Lähettelin epätoivoisesti kesätyöhakemuksia vähän joka paikkaan. Olin kuitenkin jäänyt ilman varsinaista kesätyöpaikkaa aiemmatkin vuodet, joten tälläkään kertaa odotukset eivät olleet korkealla.

HELMIKUU

Helmikuussa tuo kiireinen arki todella alkoi tuntua ja näkyä myös hiljentyneessä bloggaustahdissa. Mulla tuntuu joka vuosi toistuvan sama kaava, että tammikuussa loman myötä postailen ahkerasti ja helmikuu taas on yksi vuoden hiljaisimmista kuukausista. Mutta ai että, mitä kaikkea helmikuussa tapahtuikaan! Mua haastateltiin kavereiden kanssa Apu-lehden kuusisivuiseen artikkeliin opiskelijoista, jotka eivät juo alkoholia. 

Helmikuussa koin myös elämäni yllätyksen, kun puhelin soi ja sain kutsun kesätyöhaastatteluun Iltalehdelle! Muistan tuon hetken niin selvästi. Puhelin soi ensimmäistä kertaa kesken luennon, enkä siihen vastannut vaan yritin soittaa sen jälkeen takaisin. Mulle soitettiin hetkeä myöhemmin uudestaan, kun olin kandiohjaajani vastaanotolla, ja ohjaaja lainasi mulle kynää, että sain kirjoitettua haastattelun ajan ja paikan ylös. En voinut uskoa, että juuri musta oltiin kiinnostuttu, ja vaikka olinkin varma, että tie tyssäisi haastatteluun, kerroin heti läheisilleni uutiset ja olin loppupäivän yhtä hymyä. 

Pari päivää myöhemmin mulla olikin sitten työhaastattelu, josta poistuin maailman levein hymy kasvoillani, ja parin viikon päästä sain vahvistuksen, että olin päässyt kesätöihin. Siinä sitten puolet ajasta hämmästelin, miten olin onnistunut pääsemään unelmatöihin käytännössä ilman varsinaista alan koulutusta, ja puolet ajasta iloitsin, että olin ylipäätään saanut kesätöitä ja ensimmäistä kertaa elämässäni saisin ihan aikuisten ihmisten kuukausipalkkaa.

Helmikuu meni siis ankarasta opiskelusta ja koulustressistä huolimatta aika hyvissä merkeissä. Juhlistettiin ystävänpäivää Geisha-leivoksilla, listasin kaikkia ihania asioita, jotka toivat mulle iloa, nautin auringonpaisteesta ja vertailin, miten kandikevät eroaakaan fuksisyksystä.

MAALISKUU

Maaliskuu alkoi taukoviikolla, ja paketoin kolmosperiodin viimeiset opinnot niin, ettei mulla loppukeväälle juuri hommia kandin lisäksi enää ollutkaan! Taukoviikkoa seuraavalla viikolla mun ainoa luento oli poikkeuksellisesti peruttu, eikä osattukaan arvata, että helmikuussa oltiin osallistuttu vuoden viimeiselle fyysiselle luennolle. Ennen poikkeustilaa ehdittiin kuitenkin viettää ihan maailman parhaat pikkujoulut työporukan kanssa, ja postailin Sara Ticklen innoittamana 18 viimeisintä.

Kuun puolessa välissä sitten muiden kansalaisten tavoin katsottiin enemmän uutisia ja hallituksen tiedotustilaisuuksia kuin koskaan aiemmin, ja yksi toisensa jälkeen tuli tietoa peruuntuneista matkoista ja tapahtumista. Kaikki meni säppiin, kuten myös mun oma työpaikkani. Töiden tilapäinen loppuminen ei mua onneksi liikaa haitannut, sillä mun tuista jää myös elämiseen ja tiesin, että parin kuukauden päässä odotti kesätyöt. 

Kaiken ankeuden keskellä postailin viime aikojen parhaista jutuista, jaoin lempisarjani Netflixistä (joista ainakin kolme on sittemmin poistunut palvelusta, siis cmon!) ja sukelsin syvälle kymmenen vuoden takaiseen Facebookiin, kun paljastin teille, millaisia tilapäivityksiä olin jakanut 12-vuotiaana (voi tätä myötähäpeää). 

Vietin poikkeusoloja rennosti kotosalla ja äidin luona, nautin auringonpaisteesta ja jokaviikonloppuisista herkkuaamiaisista, otin pitkän tauon jälkeen asukuvia ja pohdin identiteettikriisiä kun tajusin, etten olekaan ollut niin hyvä ystävä kuin olin kuvitellut ja toivonut.

HUHTIKUU

Huhtikuussa mentiin uusien rutiinien mukaan. Puolet viikosta vietin äidin luona, sillä mulla oli piano- ja laulutunnit etänä eikä mulla kotona ollut soitinta. Väsäsin ankarasti kandia, tai ehkä stressasin enemmän kuin oikeasti tein mitään. Jaoin katsauksen maaliskuun tuloihin ja menoihin, joista erityisesti jälkimmäiset olivat sattuneesta syystä hyvin erilaiset kuin aiemmin. Odotin innolla pääsiäistä, vaikka kaikki perinteiset pääsiäismenot olivatkin peruttu, ja valvoin yömyöhään kuunnellakseni Nightwishin uuden levyn ensisoiton Radio Rockilla. Jännittelin, voisiko koronatilanne viedä multa kesätyöt alta ja sitä, miten oikeasti voisin pärjätä osana yhtä valtakunnan suurinta uutismediaa.

Sitten tuli ihana pääsiäinen! Pääsiäisyönä katsottiin juhlapalvelus Youtubesta striimattuna. Pyhien aikana nähtiin perhettä ja herkuteltiin urakalla. Pääsiäismaanantaina pääsin itsekin kirkkoon pitkästä aikaan laulamaan lasten pääsiäisen palveluksen. Kirkossa ei tosiaan vuonna 2020 tullut montaa kertaa käytyä, ja olen niin onnellinen, että mun osalta se pääsiäisenä mahdollistui. Kaikesta huolimatta pääsiäinen oli täynnä iloa, laulua ja herkkuja, vaikka suuret bileet ja isolla porukalla hengailu jäikin välistä.

Kandin viimeistelyn ohella listasin blogiin mun tulevaisuuden haaveita ja jaoin throwback-kuvia mun Lontoo-kesään. Vapuksi karattiin alun perin suunnitellun Kreikan matkan sijaan Jyväskylään, ja mä vietin muutaman päivän ihan rehellistä "kesälomaa" kaikesta arjesta ja velvollisuudenpaineesta irtautuen.

TOUKOKUU

Toukokuun alussa mulla sitten alkoikin kesätyöt! Jaoin blogissa ensifiiliksiä uuden työn aloittamisesta ja yritin sopeutua uuteen arkirytmiin hyvin rennon kevään jälkeen. Palautin kandin pitkän uurastamisen jälkeen ja pääsin unohtamaan opiskeluelämän kokonaan tuleviksi kuukausiksi. Äitienpäivänä käytiin ottamassa nopeat räpsyt kukkivien kirsikkapuiden luona. Siivosin ja esittelin vihdoinkin mun lempinurkan kotona, nimittäin meikkinurkkaukseni. Loppukuusta jaoin myös superherkullisen, helpon ja ennen kaikkea nopean arkiruokareseptin 15 minuutin tomaatti-katkarapugnoccheihin.

KESÄKUU

Kesäkuun ensimmäisen viikonloppuna suuntasin vapaiden kunniaksi mökille ja nautin joka hetkestä. Sitä ennen olin viikolla ehtinyt tehdä töissä kaksi isoa haastattelua, joista ensimmäinen oli mun eka kasvokkainen haastattelu ja toinen pääsi painetun lehden kanteen ykkösjutuksi! 

Editoin mun yli kaksi vuotta vanhan vastausvideon teidän esittämiin kysymyksiin ja julkaisin sen uuden Q&A-postauksen muodossa. Pääsin töissä tekemään testejä ja päädyin auttamaan myös muita testien tekijöitä testiohjelman kanssa. Mun ja toisen kesätyöntekijän aikaansaannosta oli muun muassa Iltalehden legendaarinen juhannusheilatesti, tehtiin sitä oikein antaumuksella ja oli ihan superhauskaa! Itse juhannuksena olin aattoa lukuun ottamatta koko viikon töissä, ja itse juhannusaattokin meinasi mennä ihan kokonaan pieleen. Lopulta mun ainoasta juhannusvapaasta tuli ihan mahtava kesäpäivä ystävän seurassa. Loppukuu meni pitkälti töissä ja mökkeillessä, kun mulla oli kesän pisin vapaaputki, jopa neljä päivää!

HEINÄKUU

Voi että, kun heinäkuun arkistoja selaillessa tulee hyvä mieli! Heinäkuu oli täynnä kesää, aurinkoa, rakkautta ja ystäviä, ja niitä töitä. Kuu alkoi romanttisella hotelliyöllä ja jatkui ankaralla työnteolla. Mulla oli koko kuu vuorotellen viikko aikaista aamuvuoroa ja viikko myöhäistä iltavuoroa, joten unirytmiä sain sumplia jatkuvasti edestakaisin. Vietin sateisen viikonlopun mökillä ja yhden tavattoman ihanan kesäpäivän Salossa! Nähtiin alpakoita, otettiin paljon ihania kuvia ja söin ehkä maailman parasta kolmen suklaan kakkua, pitää ehkä ajaa ensi kesänä Mathildedaliin ihan sen perässä.

Heinäkuussa esittelin mun koko 15,5 neliön pikkuyksiön videolla (selkeästi kaikkien aikojen katsotuimmassa Youtube-videossani!) ja aloin valmistautua muuttoon! Heinäkuu menikin siis pitkälti sisustusta suunnitellessa ja uusia sängynrunkoja googlaillessa. Pohdin blogissa, millaista on ensimmäistä kertaa elämässä viettää koko kesä ilman varsinaista lomaa. Vietettiin myös rakkaan ystäväni kanssa todellinen treffipäivä: pidettiin kuvaukset, käytiin pizzalla ja karattiin rankkasadetta kaakaolle. Kuu lopulta päättyi siivoamiseen pakkaamiseen ja kaikkeen muuttoon liittyvään itse muuttoa lukuun ottamatta.

ELOKUU

Elokuun ensimmäisenä päivänä olikin sitten mikäpä muukaan kuin muuttopäivä! Mulla oli äärimmäisen helppo muutto saman rapun sisällä, ja tehokkaiden apulaisten avulla saatiin kaikki tavarat siirrettyä asunnosta toiseen tunnissa. Halusin saada tavarat mahdollisimman nopeasti paikoilleen ja järjestykseen, ja 36 tuntia muuton alusta mulla olikin melkein kaikki jo laitettu mitä siihen mennessä oli mahdollista ilman uusia huonekaluhankintoja. Sittemmin on parit kalusteet tänne hommattu ja vähän järjestystä muutettu, mutta hyvin nopeasti saatiin kuitenkin muuton jälkeen kämppä ainakin semikuntoon. Haikeasti hyvästelin myös ensimmäisen oman kotini.

Elokuun alussa sain viimein kaikki viimeiset opintokokonaisuudet rekisteriin ja pääsin hieman kaoottisesti täyttämään valmistumislomakkeet ja valmistumaan kandiksi. Syksyn arki lähestyi ja tein vaikean päätöksen olla jatkamatta enää piano- ja laulutunteja, joilla olin yli kymmenen vuotta ehtinyt käydä. Hämmästelin nopeasti ohivilahtanutta työkesää ja sain ilokseni vahvistuksen siitä, että työt jatkuvat mulla myös syksyllä. Kuun lopussa postasin ensimmäisestä kuukaudesta uudessa kodissa ja pohdin alkavaa syksyä ja uusia, maisterivaiheen opintoja. 

SYYSKUU

Syyskuussa palattiin arkeen. Muodostin uutta etäarkirutiinia ja välttelin opiskelua. Kuun alkupuoleen mahtui vielä kaksi kerrassaan ihanaa mökkireissua sekä ihan älyttömän mahtava sienireissu! Metsästettiin myös auringonkukkia, mutta päädyttiin ottamaan upeita peltokuvia auringon laskiessa. 

Postasin kämppäkuvia kuusi viikkoa muuton jälkeen ja kävin ensimmäistä kertaa kampaajalla melkein vuoteen. Vuosien blondauksen jälkeen lähdin ihan eri suuntaan, ja hiuksistani tuli paljon helpommat, kupariin taittavat ja lyhyemmät kuin kertaakaan sitten ehkä ala-asteen. Tuo punertava sävy ei näissä kuvissa vielä juuri näkynyt, mutta on aikaa myöten korostunut entisestään oman sävyttämisen myötä. Uuden kodin ja uuden parisängyn myötä ostin uudet isot tyynyt sängyn päätyyn ja pitkään odotetun tuplapeiton, joka tarkoitti, että sain vihdoinkin monta vuotta varastossa olleet nostalgiset Unikko-lakanat käyttöön! Loppukuusta käytiin vielä toisella, edellistä jopa menestyksekkäämmällä sienireissulla, josta on saalista edelleen pakkasessa odottamassa.

LOKAKUU

Lokakuun aluksi listasin syyskuun parhaita asioita ja vastasin teidän esittämiin kysymyksiin. Pohdin takkuillutta postaustahtia ja totesin, etten tahdo blogini kuolevan. 

Lokakuussa arkipäivät täyttyivät opiskelusta ja viikonloput töistä. Puolet syyskuusta ja koko lokakuun olin töissä joka sunnuntai ja joka toisen lauantain, joten varsinaisia vapaapäiviä ei juurikaan ollut. Kaipasin vähän enemmän vapaa-aikaa ja tilaa opiskelulle, ja tulorajat alkoivat paukkua Kelan tukien suhteen, joten sovin työnantajan kanssa, että lokakuun jälkeen pitäisin loppuvuoden töistä vapaata ja palaisin toimistolle jälleen tammikuussa. 

MARRASKUU

Marraskuu alkoi ja hehkutinkin teille, miksi tämä niin synkkä ja vihattu kuukausi on niin ihana. Marraskuussa vietettiin myös kilokaupalla synttäreitä. Blogin 8-vuotissyntymäpäivän kunniaksi pohdin, mitä kaikkea blogi on mulle mahdollistanut ja mitä kaikkea olen sen kautta saavuttanut. Omana 23-vuotissyntymäpäivänäni puolestaan kertasin menneitä syntymäpäiviäni ja jaoin itsestäni kuvan seitsemänä perättäisenä syntymäpäivänä. Pääsin myös hieman jo suunnittelemaan ystäväni häitä, joissa saan kunnian olla kaasona! Päädyin kuukausien pohdiskelun jälkeen julkaisemaan postauksen mun painonnoususta ja siihen liittyvistä kehonkuvaan liittyvistä kysymyksistä.

Arki helpottui paljon, kun ei tarvinnut mennä töihin, ja teinkin tietoisen päätöksen aikatauluttaa opiskeluja niin, että pystyisin pitämään viikonloput kokonaan vapaana. Tätä samaa taktiikkaa aion vastedeskin hyödyntää, ja kuun viimeisessä postauksessa hehkutin, miten olin kerrassaan rakastunut viikonloppuihin. 

JOULUKUU

Joulukuun alku tarkoitti luonnollisesti joulukalenteria, ja siinä missä joulukalenterin pääpaino oli tälläkin kertaa Instagramissa, mahtui blogiinkin reilusti jouluista sisältöä. Listasin muutaman vuoden tauon jälkeen 24 jouluista ja talvista puuhaideaa, ison kasan kirjasuosituksia niin itselle kuin lahjaksikin, parhaat viime hetken lahjavinkit ja vastaukset tämä vai tuo -tägiin. Julkaisin kaksi joululaulucoveria ja huhuilin joulufiiliksen perään vielä jouluviikolla. Niin ja tehtiin piparkakkutalo!

Uudistin blogin ulkoasua ja järkytyin mun päivittäisestä ruutuajasta, jota aktiivisesti pyrin sittemmin vähentämään. Joulun jälkeen pohdin, jaksanko enää ensi vuonna toteuttaa joulukalenteria ja uuden vuoden kunniaksi onnittelin teitä (meitä) kaikkia siitä, että selvisimme vuodesta 2020. Joulu vietettiin kotona, välipäivät Keski-Suomessa luistellen ja uusi vuosi ihan vaan kotosalla. Hodarit olivat herkullisia ja ilotulitukset katsottiin Youtubesta.

Siinä oli vuosi 2020 paketissa! Mun vuoteen mahtui ihan sikana kaikkea suurta ja hienoa, ja kun käyn läpi vuoden tapahtumia, mulle tulee onneksi niin moni asia mieleen ennen koronaa. Siitä voin olla todella kiitollinen.

Nyt kun vuotta ollaan kunnolla katsastettu, voidaan palata tavanomaisen ohjelman pariin. Mulla on noin miljoona postausideaa kirjattuna, ja ensi viikolle on tarkoitus saada julki pari pitkään listalla ollutta postausta, joista toivottavasti te tykkäätte yhtä paljon kuin minä!

Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille ♥️


Liity lukijaksi tästä!

perjantai 8. tammikuuta 2021

Upea talvipäivä ja lomakuulumisia


Viime viikolla saatiin Helsinkiinkin viimein kunnolla lunta pitkän odotuksen jälkeen. Mä olen niin onnellinen kauniista maisemista ja vähän valoisemmista päivistä, vaikka kieltämättä meidän Jyväskylä-reissun jälkeen olin jo hyväksynyt kohtaloni, että en tuon matkan jälkeen enää hankia näkisi ja tämä talvi olisi yhtä musta kuin edellinenkin. Tällä kertaa lumi onneksi on pysynyt maassa eikä hirmupakkaset ole vielä tänne saapuneet, joten piti ottaa heti tilanteesta kaikki ilo irti ja lähteä ottamaan kuvia lumisissa maisemissa.

Nähtiinkin eilen sitten mun hyvän ystävän kanssa ja lähdettiin kävelylle lumiseen Rastilaan. Valkoisissa metsissä ja rannoilla on vaan niin käsittämättömän kaunista ja yhdessä fiilisteltiin meidän jalkojen alta kuuluvaa lumen narinaa. 

Vaihdettiin kuulumisia, hölöteltiin ja hassuteltiin ja otettiin yli neljäsataa kuvaa. Parin tunnin ulkoilun jälkeen vetäydyttiin sisään välipalalle ja kuumalle kaakaolle. Meillä oli ihan maailman ihanin talvipäivä rakkaan ystävän seurassa, ja kun lopulta pääsin kotiin asti, olin niin väsynyt, että makasin vain paikoillani monta tuntia!


Olen myös niin tyytyväinen niin moniin kuviin, mitä saatiin. Eilisilta ja tämä aamu meni editoidessa, ja siihenkin uppouduin niin täysin, etten malttanut mennä nukkumaan. Nyt onkin iso kasa kuvia niin eiliseltä kuin mun omalta tiistain kuvaussessiolta valmiina varastossa odottamassa tulevia postauksia!

Tänään olen väsännyt blogin virallista vuosikatsausta, joka toivottavasti pääsee julkaistavaksi sunnuntaina. Samalla olen yrittänyt vähän jälleen siivota ja järjestellä. Maanantaina siivosin kaikki joulukoristeet varastoon, ja taisin ensimmäistä kertaa elämässäni itse riisua joulukuusen koristeista! Aina aiemmin olen itse vain reippaasti koristellut ja myöhemmin äiti on itsekseen purkanut ja vienyt kuusen pois. Nyt olen nauttinut raikkaammasta, simppelimmästä joulunjälkeisestä kodista, vaikka lakanapyykit ja imurointi ovat edelleen saaneet odottaa. 

Kuusen poistumisen (ja kaikkien ihanien Instakuvien) myötä vähän olen nyt kaipaillut uusia kukkasia mun kotiin tuomaan vähän raikkautta ja elämää sisustukseen. Mulla oli hetken ikkunalaudalla sekä basilika että salaatti keräämässä voimia, mutta nyt nekin molemmat alkavat olla syöty! Ehkä jos tarpeeksi vihjailen, ilmestyy mun kotiin uusia kukkasia ihan itsekseen, haha. Tai sitten käyn ensi viikolla ostamassa jonkun ihanan ruusu- tai tulppaanikimpun, sekin on oikein hyvä vaihtoehto. Vaikka kieltämättä se salaatti oli varsin tyylikäs tuossa ikkunalaudalla myöskin!


No niin nyt mun on ehkä parempi lopettaa mun höpötykset tähän. Ollaan lomalla katsottu Pottereita läpi, ja huomenna päätetään urakka molempiin Kuoleman varjeluksiin! Ensi viikolla mulla on ensimmäinen työvuoro kahden ja puolen kuukauden tauon jälkeen ja sitten alkaakin jo kevään opinnot, nyt pitää siis tämä viimeinen lomaviikko lomailla ja röhväillä ihan täysillä.

Ihanaa viikonloppua jokaiselle tätä lukevalle ♥️

keskiviikko 6. tammikuuta 2021

Instagramin parhaat 2020

Musta on ihana aloittaa vuosi vuosikatsausten parissa. Toki näissä kaikissa on aina iso työ, mutta musta on mahtava päästä jälkeenpäin muistelemaan kaikkea, mitä vuoden aikana on ehtinyt tapahtua. Vuoden 2020 tammikuun ja joulukuun välillä kuitenkin ehti tapahtua aika tavalla kaikkea. Ennen kaikkea näitä poostauksia on ihan parasta palata lukemaan vuosia myöhemmin, ja pitkän blogiuran parhaita puolia onkin, että tämänkinkaltaisia postauksia löytyy jo useammalta peräkkäiseltä vuodelta.

Mulla on tullut tavaksi vuosikatsausten yhteydessä tehdä katsaus myös kuluneeseen Instagram-vuoteen ja nostaa esiin omat suosikkijulkaisuni. Nämä kaikki kuvat ovat alun perin Instan puolella julkaistuja, mutta osa on saattanut myöhemmin olla osana myös blogipostausta. Alun perin blogissa julkaistuja en kuitenkaan ole tähän laskenut mukaan. Kurkataanpa siis instavuoteen 2020!

Instagramin parhaat 2019, 2018, 2017 ja 2016!


Uusi vuosi aloitettiin tuttuun tapaan uuden vuoden selfiellä. Siinä missä vuoden 2019 alkua juhlistin liilalla cut creasella (yksi mun lempparimeikeistä ikinä!), turvauduin uutena vuotena 2020 asuuni mätsäävään oranssiin cut creaseen. Viikko sitten taiteilin uudenvuoden kunniaksi kasvoilleni ilotulituksia, mutta sisällä kuvatessa oli jo niin hämärää, että kovista editointiyrityksistä huolimatta en saanut yhtään julkaisukelpoista kuvaa. Okei nyt mun pitää vähän tiivistää ilmaisuani, ettei tämä postaus ihan täysin venähdä!

Tammikuuhun mahtui lisäksi throwbackia niin edellissyksyn mökkijärvimaisemiin kuin parin vuoden takaisiin Lintsi-kuviin (jossa olin tullut juuri kampaajalta ja olin blondimpi kuin koskaan) sekä hehkutusta siitä, että mun meikit olivat säilyneet lähes täydellisinä läpi pitkän työvuoron. Helmikuun alussa kaivoin esiin pitkästä aikaa mun kirkkaan liilan vanhan lempparipunan, jonka perään olen jällee viime päivinä haikaillut - tuollainen puna on vaan hieman haastava maskin kanssa. Throwbackia tuli myös siistiin kesäkotiin, tuo pikkukämppä näytti tuolloin kyllä niin ihanan kodikkaalta! Maaliskuussa otin selfieitä jouluvalojen säihkeessä (ja esittelin kokonaan mattaista meikkiä) ja käytiin metsässä kuvailemassa. Huhtikuussa puolestaan pääsiäinen oli jo hyvin lähellä, tämä kukkakimppu oli vaan niin upea, että olisin mielelläni ottanut sen itselleni talteen!


Sitten koittikin ihana, odotettu pääsiäinen, vaikka hyvin erilaisissa tunnelmissa kuin tavallisesti. Pääsiäispäivän edustin luonnollisesti keväisissä keltaisissa, ja vähän myöhemmin kokosin meidän etäpääsiäisen tunnelmia throwback-kuvan saattelemana. Mulla on ollut jo vuosia tapana heittää talviturkki pääsiäisenä leirillä, mutta viime vuonna se sattuneesta syystä jäi ikävä kyllä väliin.

Huhtikuussa olin tosiaan siirtynyt täysin etäopiskeluun eikä mulla muita hommia enää ollutkaan kuin kandin työstäminen. Sänky tekikin monesti virtaa kotitoimistona, mutta sopivassa suhteessa katseltiin myös esimerkiksi muumeja. Taiteilin hiuksista sydämiä (ja avauduin vuolaasti moisesta työmaasta) ja vapuksi karattiin ulkopaikkakunnalle, kun Uudenmaan rajat jälleen saatiin auki.

Pian tulikin kesä, ja siitä nautittiin ihan täysillä! Käytiin Hietsussa jäätelöllä ja mökillä (jonne saavuttiin toki kaunista auringonlaskua seuraamaan, mutta jossa seuraava ja ainoa kokonainen päivä meni kokonaan kylmässä rankkasateessa). Kavereiden kanssa vietettiin myös superihana kesäpäivä aurinkoisessa Salossa!


Tuo Salo-päivä oli kyllä ihan mahtava ja saatiin ihan järkyttävän upeita kuvia iso kasa. Mutta oli se kieltämättä hassua hengata paikassa, jolla oli sama nimi kuin itsellä, haha! Heinäkuussa vielä muistutin somessa leviävän mustavalkokuvahaasteen alkuperästä ja valmistauduin muuttoon. Elokuussa olikin sitten muutto uuteen kotiin, mökkiviikonloppu ja kaupunkikiertelyä Lappeenrannassa ja Kouvolassa sekä mun nimpparit! 

Auringonkukkakuvailuja ei tälläkään kertaa saatu aikaiseksi. Sen sijaan ensin kuvailin toisenlaisia auringonkukkia ihan kotosalla ja myöhemmin otettiin upeita peltokuvia auringon laskiessa. Syksyn pikkuhiljaa saapuessa muistelin ihanaa kesää kampaajan penkissä istuessa, korkkasin vuosien odotuksen jälkeen mun ihanan värikkäät Unikko-lakanat ja tein ekaa kertaa elämässäni köyhiä ritareita erään rauhallisen lauantain aamupalaksi.


Loppuvuoden julkaisuissa alkoikin uusi tukka jo näkymään. Osallistuin Sanna Marinin puolivahingossa innoittamaan bleiserihaasteeseen (joskin neuletakilla, sillä en bleiseriä omista) ja julkaisin ekan kelani! Ostin asuntooni kauan kaivatun peilin ja rakastuin tuohon nurkkaan ihan täysin. Jaoin vähän lisää kesäkuvia ja jaoin mun omia lempparitilejäni ihan muuten vaan. Pikkuhiljaa aloin fiilistellä joulua, ja tästä Stockmann-kuvasta tuli yhtäkkiä mun koko Instagram-historian menestynein julkaisu. Loppuvuodesta innostuin entistä enemmän kuvailemaan itsekseni kotona jalustan ja itselaukaisimen turvin, ja päädyin poseeraamaan muun muassa mun ihanien synttäriruusujen kanssa. 

Joulukuussa mun Instagram täyttyi joulukalenterisisällöstä. Välipäivinä lomailin ihan täysillä ja karattiin pariksi päiväksi Jyväskylään. Kävin parin vuoden tauon jälkeen luistelemassa (en kaatunut!) ja ihailtiin Kirkkopuiston jouluvaloja.

Vuosi 2020 meni kyllä ihan supernopeasti, sillä esimerkiksi nuo kesän julkaisut ovat vielä ihan tuoreessa muistissa. Tammikuusta puolestaan tuntuukin olevan jo hetki, ja noiden ensimmäisten kuvien kohdalla vähän yllätyinkin, että ne olivat vielä vuodelta 2020.

Instavuoteen 2020 tallentuu todella hyvin vuoden kulku: etäily, ihana kesä, muutto ja uusi koti. Uusista töistä ei juuri feedissä tullut höpistyä, mutta kohokohdista puolestaan löytyy Iltalehti- my day, jos sellainen kiinnostaa!

Vuosikatsauksista jäljellä enää onkin sitten vain se viimeinen ja suurin, pikkuhiljaa pitää sitä tosissaan alkaa väsätä. Huomenna mennään ottamaan ilo irti tästä upeasta lumimaisemasta ja lähdetään ottamaan talvikuvia! Loppuviikoksi on luvassa ihan kunnon pakkasia ja mä kaipaisin oikein kunnon pitkää, paksua ja lämmintä toppatakkia. Olen pari päivää yrittänyt katsoa kauppoja ja selailla nettisivuja, mutta mistään ei tunnu löytyvän kivaa. Saa nähdä, ehkä mun pitää vaan ankarasti kerrostaa nykyisen takin alle, haha!

Ja hei, kannattaa seuraavaksi mennä kurkkaamaan mikäpä muukaan kuin mun Instagram-tili, jaan siellä mun viime vuoden best ninen eli yhdeksän tykätyintä!

Liity lukijaksi tästä!

sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Vuoden 2020 suosikkipostaukset & 10 luetuinta

Tammikuun kolmas päivä ja ensimmäisen vuosikatsauksen vuoro! Luvassa on vielä tuttuun tapaan täydellinen katsaus blogivuodesta 2020 sekä omat Instagram-lempparini. Aloitetaan kuitenkin mun omilla suosikkipostauksillani viime vuodelta. Otsikkoa klikkaamalla pääset aina lukemaan kunkin alkuperäisen postauksen! Loppuun listaan myös vuoden kymmenen luetuinta postausta, siellä on luvassa muutama yllärikin.

Kandikevään aikatauluja - mistä aika kaikkeen?

Kun kevään opinnot alkoivat joululoman jälkeen tammikuussa, hengästyin nopeasti loputtomien deadlinien ja kasaantuvien tehtävien edessä. Omien aivojeni selvittämiseksi ja teidän iloksenne kokosin omaan postaukseen kaikki tulevien kuukausien tehtävät ja projektit. Listasta tuli ihan sikapitkä, etenkin tammi- ja helmikuun osalta. Mua kuitenkin auttoi todella paljon juuri tuon listan avulla konkretisoida, mitä pitää tehdä ja milloin, ja onneksi maaliskuun tullessa suurin osa oli tehty ja mun oli mahdollisuus keskittyä melkein ainoastaan kandin tekemiseen. Tänä keväänä puolestaan alan työstämään gradua viiden muun kurssin rinnalla, pitää varmaankin tehdä taas samanlainen lista muutaman viikon päästä, kun tulevien kuukausien työt alkavat uhata.

Fuksivuosi vs. kandivuosi

Lueskelin vanhoja postauksiani, joita olin kirjoittanut yliopistotaipaleeni alkaessa. Niistä inspiroituneena kokosin muutamia kohtia, miten opiskeluarki todella muuttui ensimmäisen syksyn jälkeen. Sen voin sanoa, että odotukset eivät ihan vastanneet lopulta todellisuutta! 

Muuten fun fact, kirjoitin tämän postauksen Oodissa tullessani pois työhaastattelustani Iltalehdelle. Olin niin innoissani hyvin menneen haastattelun jälkeen ja ulkona paistoi kaiken lisäksi vielä aurinko, joten intoa ja inspiraatiota riitti. Parin viikon kuluttua sainkin soiton, että olin saanut paikan, ihan parasta!

10 vuotta Facebookissa - mistä päivittelin vuonna 2010?

Vuodenvaihteen aikaan kaikki oli täynnä muisteloita "menneeltä vuosikymmeneltä" uuden vaihtuessa. Mulla puolestani tuli maaliskuussa täyteen 10 vuotta Facebook-tilini perustamisesta, ja sukelsin sen kunniaksi syvälle palvelun uumeniin ja jaoin teille valittuja paloja ensimmäisen Facebook-vuoteni tilapäivityksistä. Mua naurattaa edelleen tämä postaus, mä olen ollut niin lapsi liittyessäni Facebookiin 12-vuotiaana ja se kyllä näkyi!

Entä jos en olekaan se, joka luulin olevani?

Mun suurimpia pyrkimyksiä elämässä on olla toisille mukava, ylläpitää tasa-arvoa toiminnassani ja olla tuomitsematta toisia, varsinkaan mistään sellaisista asioista, jotka eivät liity muhun tai keneenkään muuhunkaan. Keskustelu kaverin kanssa sai mut tajuamaan, etten aina ole onnistunut tässä ihan niin hyvin kuin luulin. Päädyinkin sitten käsittelemään tuota identiteettikriisiäni omassa postauksessaan. Toivon, että olen sittemmin onnistunut entisestään parantamaan tapojani.

Palautettu

Toukokuussa sain lopulta kandini palautettua ja alemman korkeakoulututkinnon opinnot pakettiin! Toki tuosta hetkestä meni vielä hetki siihen, että kaikki virallistui, pääsin nimittäin valmistumaan vasta elokuussa ja tiedon kandidaatintutkinnosta rekisteriin syyskuussa. Helsingin yliopisto saattaa olla  monia asioita, mutta tehokkuus ei oman kokemukseni mukaan ole siellä kärkikastissa, haha. Tuon kaiken hidastelun ja koronatilanteen myötä en ole saanut virallista valmistumispostausta kirjoitettua eikä olla päästy kavereiden kanssa ottamaan virallisia valmistumiskuvia. Ehkä sitten joskus sitten, kun meistä tulee maistereita.

Esittelyssä meikkinurkka

Yksi mun suosikkipaikkoja vanhassa kodissa oli ikkunalaudalle väsätty meikkinurkka. Kolmen vuoden aikana se ehti saada monta järjestystä, mutta tämä viimeiseksi jäänyt oli ehkä kaiken kaikkiaan paras ja toimivin. Musta oli niin ihana päästä lopulta postailemaan siitä ja jakamaan mun meikkinurkkaa teille! Kotona mä muutenkin rakastan kaikkea järjestelyä ja luovuuden hyödyntämistä parhaiden ratkaisujen löytämiseen, ja näin tein myös meikkinurkkani suhteen. Ja siis nämä kuvatkin ovat mun silmissä niin kesäiset, varsinkin kun tähän aikaan vuodesta tässä asunnossa on niin vaikea nauttia yhtään mistään luonnonvalosta.

15,5 neliön asuntoesittely videolla ja muuttouutisia

Muutama viikko ennen muuttoa otin ja kuvasin mun virallisen asuntoesittelyni videolle! Tuolla videolla mä näytän tuon minikodin jokaisen nurkan ja kaapin, kerroin, miten olen saanut omaisuuteni ahdettua viiteentoista ja puoleen neliöön ja jaoin parhaat vinkkini pienen kodin sisustamiseen ja järjestelyyn. Tämän videon kohdalla olen myös saanut huomata Youtuben voiman, se on kuukausien mittaan nimittäin saanut kerättyä (mulle) tosi isot katseluluvut! Ja siis tätä katsellessa tulee vähän ikävä tuota vanhaa kotia. Viihdyn kyllä vallan mainiosti tässä isommassa enkä takaisin vaihtaisi. Tuossa vanhassa kodissa olin kuitenkin onnistunut sisustamaan sen todella söpöksi ja kodikkaaksi, ja samaan en ole uuden kanssa vielä pystynyt.

Rakkaus, tulevaisuus, opinnot: vastaukset teidän kysymyksiin

Kysymyspostaukset ovat todella hauskoja, kun pääsee kertomaan itsestään ehkä hyvin tärkeitä ja arkipäiväisiäkin asioita, joita ei tavallisissa postauksissa sitten tule kuitenkaan käsiteltyä. Tähänkin postaukseen mahtui pohdintaa, paljastuksia ja ihania kesäkuvia!

23 vuotta - minä syntymäpäivänäni 2014-2020

Blogin pitämisen parhaita puolia on mahdollisuus katsoa taaksepäin jopa vuosia ja lukea vanhoja kuulumisia. Marraskuussa kokosin syntymäpäiväni kunniaksi katsauksen myös menneisiin syntymäpäiviin, miten ne olin viettänyt ja (ennen kaikkea) miltä olin näyttänyt! 

Kun vaatteet eivät enää mahdu päälle

Marraskuussa sain lopulta kirjoitettua ja julkaistua postauksen, jonka sanamuotoja olin pohtinut melkein koko vuoden. Vuoden aikana painoa oli tullut kymmenisen kiloa, lukioajoista 25, ja ensimmäistä kertaa elämässäni huomasin olevani tilanteessa, että lempivaatteeni eivät enää mahtuneet päälle. Ulkonäköpaineet ja lihominen ovat puhuttavia asioita, joista löytyy monenlaista mielipidettä ja kokemusta. Tämä oli mulle todella tärkeä postaus ja sitä se vaikutti olevan myös teille! Tämä postaus keräsi ehkä eniten palautetta koko vuonna, ja pääsin käymään teidän kanssanne upeita keskusteluja aiheeseen liittyen. Kiitos vielä jokaiselle, joka laittoi kommenttia postauksen myötä, arvostan niitä todella paljon.

Ruutuaika koko ajan

Loppuvuoden yksinäisinä etäopiskelupäivinä ja etenkin joulukalenteria väsätessä mun ruutuaika räjähti ihan käsiin. Koko valveillaoloaika tuntui kuluvan joko tietokoneen, puhelimen tai television ruutua tuijotellessa, osittain jopa samanaikaisesti. Mua alkoi tuo kaikki yksinkertaisesti kyllästyttää ja päätin, että joululomalla lomailen myös puhelimesta. Ylpeänä voin todeta, että tuo on myös onnistunut jopa melkein itsestään. Siinä missä aiemmin puhelimen keskimääräinen ruutuaika pyöri noin seitsemässä tunnissa, on joululomalla tuo luku pudonnut noin kolmeen tuntiin. Tiedän, että palattuani yksinäiseen opiskeluarkeeni tulee kännykkäänkin taas tartuttua herkemmin. Pyrin kuitenkin jatkossakin vähentää kännykän turhaa selailua ja yrittää pysyä viiden tunnin maksimitavoitteessa.

Omien suosikkipostausteni lisäksi listaan tähän loppuun vielä blogini luetuimmat postaukset viime vuodelta. Musta oli todella yllättävää huomata tilastoja selaillessa, että kärkikymmeniköstä neljä luetuinta postausta oli aikaisempina vuosina julkaistuja! Nämä kaikki kuuluvat blogini kaikkien aikojen luetuimpien postausten joukkoon, ja on ihana huomata, että nuo vanhat postaukset elävät edelleen. Olen myös iloinen siitä, että luetuimmissa on pari omaakin suosikkiani. Teitä on selvästi kiinnostunut muutto ja asuminen, raha, syöminen ja ulkonäköpuhe. Näillä kaikilla on mun mielestä hyvä jatkaa myös tänäkin vuonna!


Vuoden 2020 luetuimmat postaukset:

1. Antaa rintojen roikkua vaan (julkaistu vuonna 2018)

2. Viisitoista ja puoli neliötä kotia (julkaistu vuonna 2018)

3. Tältä näyttää L-koon nainen (julkaistu vuonna 2017)

4. Mitä tarkoittaa ortodoksisuus? (julkaistu vuonna 2016)

5. 15,5 neliön asuntoesittely videolla & muuttouutisia

6. Mitä syön viikossa

7. Entä jos en olekaan se joka luulin olevani?

8. Rahapäiväkirja 3: Miten tienaan ja kulutan opiskelijana

9. Muuttopäivä: Opiskelija-asunnosta toiseen

10. Mitä syön päivässä (julkaistu vuonna 2019)


Olivatko nämä jo entuudestaan tuttuja postauksia? Mistä haluaisit lukea tämän vuoden postauksissa?


Liity lukijaksi tästä!

lauantai 2. tammikuuta 2021

En odota vuodelta 2021 mitään

Voi mitä aikoja eletäänkään. Joka puolella on puhetta siitä, miten viime vuosi kesti ikuisuuden. Mun mielestä se vilahti ohi yhtä vinhaan kuin edeltäjänsä. Vaikka toisaalta onhan se hurja ajatella, että vuosi sitten hypetettiin kollektiivisesti sitä, että siirryttiin kokonaan uudelle vuosikymmenelle. Muistaako kukaan tuota aikaa? Mä ainakin olin jo ehtinyt unohtaa.

Selailin tässä vuoden takaisia postauksiani, ja vuoden 2019 viimeisessä postauksessa kirjoitin seuraavaa:

"Mua ei tällä hetkellä ahdista yhtään ajan kuluminen tai vuoden vaihtuminen tai talvi tai se, että kesään on vielä viisi kuukautta aikaa. Mulla on hyvä olla juuri tässä ja nyt, ja odotan tulevaa innolla ja mielenkiinnolla. Mikään kiire mulla ei kuitenkaan mihinkään ole."

Saman voin allekirjoittaa nytkin. Toki mulla on tulevalle vuodelle haaveita ja suunnitelmia. Odotan aurinkoa ja valoisampia päiviä. Tahtoisin päivittää blogia aktiivisemmin. Toivoisin stressitöntä, aikataulutettua arkea ja rauhallista vapaa-aikaa. Haaveilen monista ilon ja rakkauden täyteisistä hetkistä, hyvästä ruoasta, kauniista valokuvista muistoiksi.

Silti tässä hetkessä ei ole mitään, mistä akuutisti tahtoisin eroon (huomioimatta toki itsestäänselvää). Mä en kaipaa mitään suurta muutosta elämääni. Sillä juuri nyt mun on niin hyvä olla. Mulla on ollut maailman ihanin ja rennoin joululoma, ja parin viikon päästä jatkuu kiireinen mutta toivon mukaan tehokas ja iloinen arki valoisimpine päivineen ja uusine haasteineen. 

Tällä hetkellä on muutenkin turha haaveilla mistään suuresta ja mullistavasta, turha haaveilla mahtavista ulkomaan matkoista ja tupareista isolla porukalla. Mun odotuksissa tämä vuosi kuluu edellisen tavoin, ja kaikki mahdollinen edistys ja kehitys on onnellinen yllätys.

Vuodelta 2021 en odota mitään isoa ja erikoista. Toivon iloa ja rakkautta, toimivaa arkea, siistiä kotia ja auringonpaistetta. Tämän kaiken eteen aion myös tehdä töitä. Paitsi sen auringonpaisteen, sitä en voi ikävä kyllä hallita. Tahdon kyllä ottaa ilon irti siitä, kun aurinko joskus paistaa! Huomaako sen, että yhtäkkiä yksi päivä tajusin kevään kohta tulevan ja olen siitä nyt innoissani, kun kuudetta kertaa puhun jo auringosta ja valosta? Pimeydessä eläminen ei vaan sovi mulle.

Vuoden vaihtuminen on kieltämättä kyllä virkistävää. Huomenna aion mennä ostamaan uuden seinäkalenterin ja merkkailla siihen heti kaikkia vuoden tärkeitä juttuja. Mutta eihän vuoden vaihtuminen oikeasti mitään muutosta tarkoita, elämä jatkaa rullailuaan mistään numeroista välittämättä.


Liity lukijaksi tästä!